16. marraskuuta 2017

Viranhaltijat realiteettien edessä Pyhäjoella.




Kirjoittelin pari vuotta sitten, kuinka Pyhäjoen viranhaltijat ovat tuulivoimayhtiöiden vyörytyksessä alkaneet hapuilla hätäjarrua.

Pyhäjoen teknisen johtajan lisäksi päätään puistelevat nyt myös kunnanjohtaja ja ympäristösihteeri.

Kunnanjohtaja Matti Soronen kokee Pyhäjoen olevan energiapoliittista siirtomaa-aluetta (Raahen Seutu 15.07.2017). "Tuulivoiman ulkomainen omistus on ollut minulle henkilökohtainen surun aihe." Soronen toteaa miettineensä, olisiko tuulivoimayhtiöiltä pitänyt vaatia toimintaa paikkakunnalla. "Nyt paikallisuus jää ohueksi. Wpd Mäkikangas ei ole Pyhäjoella vaan pääkaupunkiseudulla. Wpd Mäkikankaan syöttötariffi tilitetään Saksaan, missä sen kotipaikka on." Mäkikankaan lisäksi on Wpd:lle juuri kaavoitettu 33 rakennuspaikkaa lisää Pyhäjoen Karhunevankankaalta.

"Näitä asioita pitäisi miettiä etukäteen. Kolonialismi on nurja ajatus. Hyötyjä noukitaan. Päätökset on tehty eduskunnassa ja vastuu on siellä", kunnanjohtaja puolustautuu.

"Tietyllä tavalla on koko ajan kylmä rinki selän takana, koska ympäristöluvan puuttuessa ei ole selkeitä konsteja eikä mandaattia puuttua tuulivoimayhtiön ja alueen asukkaiden välillä kärjistyneisiin tilanteisiin", sanoo Pyhäjoen ympäristösihteeri Vesa Ojanperä (Kaleva 29.04.2017). "Tämä on tuntunut koko ajan vähän ristiriitaiselta. Ympäristölupa on ainoa keino määrätä tuulivoimayhtiöille toimintaan liittyviä asioita, mm. seurantavelvoitteita. Ympäristövaikutusten arviointi, kaava tai rakennuslupa eivät sitä mahdollista."   

Kuka sitten ratkoo naapuruussuhdelain tarkoittamia riitoja? "Sehän on poliisi", Ojanperä sanoo.

Kun Pyhäjoen kunnanvaltuusto halusi syksyllä selonteon siitä, paljonko kuntaan on kaavoitettu tuulivoimaa, kävi ilmi, ettei päätettyjen tuulivoimapuistojen lukua enää tarkkaan muistettukaan (Raahen Seutu 01.09.2017). "Keskustan valtuutettu Olli Mattila, joka suhtautuu tuulivoimaan kriittisesti, oli tutkinut tilannetta. Hänen laskujensa mukaan voimaloita on luvitettu Pyhäjoelle 111 kappaletta. Tähän lisäksi tulevat 19-23 voimalaa, joita aletaan suunnitella Puskakorvenkalliolle."




Kuukauden kommentit



"Metsälän hankealueella risteilee nyt 27 kilometriä huoltoteitä. Aikaisemmissa hankkeissa on huomattu, että alueiden metsänomistajat ovat ryhtyneet hyvän tieverkon tultua melko pian harventamaan metsiään."

Anssi Koski, EPV Tuulivoima (Ilkka 10.08.2017)



"Meillä on siellä (Kurikassa ja Teuvalla) tuhansien ihmisten tuki ja hyvin vähän vastustajia. Vastustajissa on muutamia yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat nähneet asian niin merkittäväksi, että panostavat vastustamiseen hyvin paljon omaa kapasiteettiaan ja käyttävät siihen kaikenlaisia mahdollisia argumentteja. Niitä ovat maisema, ääni ja monet oudommatkin vaikutukset, joita tiedekään ei aina tunne."

Seppo Savolainen, Megatuuli (Kaleva 04.03.2017)





Ekologian professori toistelee vallitsevia tendenssejä.



Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiahon teesit siitä, miten luonnon monimuotoisuuden romahdus Suomessa voitaisiin estää (HS 14.11.2017) ovat trendikkäitä ja poliittisesti korrekteja mutta huonosti perusteltuja. Lisäksi niihin sisältyy ilmeisiä ristiriitoja. 

Suomalaisten ekologista jalanjälkeä Professori Kotiaho pienentäisi mm. ruokajätettä ja lihansyöntiä vähentämällä. Elinympäristöjä hän suojelisi ensisijaisesti METSO -ohjelmalla. Jalanjäljen jättäjien määrään hän puuttuisi rajoittamalla lapsilisiä ja kuntien vauvarahoja. 

Kotiahon mukaan ”karjankasvatus ja lihansyönti ovat vakavimpia ympäristöongelmia." Perustelematta jää, millä tavoin karjankasvatus on Suomessa "vakava" ympäristöongelma. Ekologian professori varmasti tietää, että avoimien aluiden umpeenkasvu on tärkein uhanalaisuuden syy tasan neljäsosalle (25,7%) kaikista Suomen uhanalaisista lajeista. Avoimia alueita (niittyjä, ketoja, rantoja ym.) ylläpidetään laiduntamalla nautoja, lampaita tai hevosia. Sika ja kana sen sijaan ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödyttömiä tuotantoeläimiä. Koska nauta on lihatiskillä jo nyt kalliimpaa kuin possu tai broikku, naudanlihaa suosimalla lihan kokonaiskulutus pienenisi mutta maisemat pysyisivät silti avoimina ilman, että lihantuottajille pitäisi maksaa nykyistä enemmän.  Nautakarjatalouden puolesta puhuminen olisi ekologian proffalle kuitenkin ammatillinen itsemurha.

”Kaikki (ympäristö)haitat pitäisi panna (niitten) tuottajien maksettaviksi", toteaa professori, mutta esittää heti perään, että veronmaksajien pitäisi kompensoida metsätalouden aiheuttamat haitat 200 miljoonaa euroa vuodessa maksavalla METSO -ohjelmalla. Miksi metsätalouden kohdalla poiketaan aiheuttaja maksaa -periaattesta ja onko METSO -ohjelma todella tehokkain tapa suojella metsäelinympäristöjä ja uhanalaisia lajeja? Eikö massiivinen tulonsiirto ennestään hyvätuloisille metsänomistajille edellytä talouskasvua, joka on ylikulutuksen ja sukupuuttoaallon juurisyy? Metsänomistajien pakottaminen FSC -sertifikaattiin tai WWF:n perintömetsäohjelmaan parantaisi metsäluonnon tilaa ilmaiseksi. Ilmeisesti nämäkin ovat professorilta kiellettyjä ajatuksia.

Puhumalla lapsilisistä, vauvarahoista tai muista yhteiskunnan asettamista reunaehdoista vältellään puhumasta yksilön  lisääntymisvietistä. Kuten erään kotimaisen ympäristöjärjestön ilmastolobbari, joka viime talvena eräässä Yle1:n radio-ohjelmassa perusteli mm. Kiinan päästökäyrillä ja tuulivoiman hinnalla sitä, että oli antanut periksi vauvakuumeelle:

Radiotoimittaja : "Muistan kuulleeni sinun joskus sanoneen, että ei lapsia tähän maailmaan koskaan. Mutta nyt istut siinä maha pystyssä ja toinen lapsi on tulossa. Mikä sai pääsi kääntymään?"

Lobbari: "No siis viime vuosina on tapahtunut erittäin positiivisia käänteitä tässä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se on tapahtunut tosi lyhyen ajan sisällä. 2010 oli vielä tilanne, että kun katsoi yksistään Kiinan päästökäyriä ja miten ne ennusteet näytti kasvavan 10% vuodessa, tilanne näytti silloin ihan epätoivoiselta - että ei tämä tule kääntymään tästä ajoissa. Kun taas nyt ollaan tilanteessa, että uusiutuva energia on lyönyt kansainvälisesti läpi merkittävällä tavalla. Se on jo yli 30 maassa halvin tapa tuottaa sähköä. Maailman talousfoorumi ennustaa, että muutaman vuoden päästä tilanne on totta jo suurimmassa osassa maailman maita. On halvempaa tuottaa sähköä esim. auringolla ja tuulella kuin fossiilisilla polttoaineilla. Ja se muuttaa koko käsityksen siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on joku taakka. On järkevää taloudellisestikin satsata uusiutuvaan energiaan esim. hiilivoiman sijaan. Se näkyy jo esim. Intiassa ja Kiinassa sillä tavalla, että yksin tänä vuonna nämä maat ovat peruuttaneet yli 100 hiilivoimaprojektia osittain juuri tästä syystä ja osittain siitä syystä, että ilmansaasteongelma, joka johtuu pienhiukkasista, on käynyt akuutiksi. Kun eri syyt luopua fossiilisista polttoaineista yhdistyy, ollaan päästy tilanteeseen, että maailman hiilidioksipäästöt eivät ole kasvaneet kolmeen vuoteen, mikä olisi tuntunut mahdottomalta ajatukselta muutama vuosi sitten. Kun nämä positiiviset signaalit yhdistyy, itse päädyin tekemään johtopäätöksen, että kyllä uskon siihen, että tämä pystytyään selättämään. Ja uskallan hankkia lapsia tähän maailmaan."  


  muokkailtu 17.11

6. marraskuuta 2017

Kuoren poltto sähköksi ei ole ilmastoteko.




Puunkuorta pidetään meillä mihinkään kelpaamattomana materiaalina.

Uudessa preemiojärjestelmässä sahat voisivat saada tukea energian tuotantoon kuoresta ja purusta. Tuki kannustaisi sahoja rakentamaan omia sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia, lisäisi purun ja kuoren arvoa ja parantaisi sahojen kannattavuutta. 

Samalla vaikeutuisi kuoren saatavuus muihin käyttökohteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet eivät ole kuitenkaan selvittäneet, mihin muuhun niitä voi käyttää.

Kun puun kuorta kompostoidaan muutamia vuosia, saadaan kuorihumusta, joka ominaisuuksiltaan vastaa lähes täysin kasvuturvetta. Olavi Isomäki totesi tutkimuksissaan jo 1960 -luvulla, että kauppapuutarhakasvit kasvavat puun kuoressa siinä missä turpeessakin. Englannissa turvesuot alkavat olla loppuunkaivetut ja siellä kuoresta tehty multa on iso bisnes. Britannian hallitus on antanut tavoitteen, että 90% saarivaltion kasvualustoista tulee olla turpeetonta (peat-free).

Suomalaisten oma kasvuturpeen käyttö on globaalisti mitätöntä ja kasvualustojen ilmastovaikutuksia meillä aina vähätellään. Euroopassa ei kuitenkaan ole käyttökelpoisia kasvuturvesoita jäljellä juuri muualla kuin Suomessa ja Baltian maissa (Ruotsissa ja Venäjällä toki on, mutta ne eivät myy turvetta ulos.) Kun Vironkin suot alkavat olla kiitettävässä määrin suojellut, kohdistuu koko Euroopan, arabimaiden ja vielä Kiinankin jatkuvasti kasvava kasvualustojen kysyntä pelkästään Länsi-Suomessa esiintyville kohosoille. Tämä on hiljainen trendi, jonka vakavuutta harva luonnonsuojelijakaan ymmärtää.

Kun kasvuturve tarvitsee syntyäkseen tietynlaisen ilmaston, ojittamattoman suoaltaan ja satoja, jopa tuhatkin vuotta aikaa, kuorihumus saadaan valmiiksi tuotteeksi missä tahansa kompostikentällä muutamassa vuodessa. Jos tuki ohjattaisiin polttamisen sijaan tuotekehitykseen, löytyisi sahojen arvottomista kuorikasoista korvaava tuote varmasti myös kuiviketurpeelle. Turpeen käyttö eläinten kuivikkeena on suomalaisen "kestävän" ja "puhtaan" maatalouden häpeätahra. Sen rahtaus erityisesti Etelä-Suomen talleille ylläpitää energiaturpeen tuotannon kannattavuutta ja sitä kautta globaalia ilmasto-ongelmaa.

On kyseenalaista tarvitseeko kuoren jalostaminen edes valtion tukea. Ainakin UPM tekee kuorihumusta jo nyt ja Kekkiläkin kaikessa hiljaisuudessa. Teimme aiheesta alla olevan lyhyen videon muutama vuosi sitten. Esteenä taitaa olla lähinnä virkamiesten luutuneet asenteet. Temmissä pitäisi suorittaa luova tuho, missä kaikki nämä kekkosenaikaiset ajatusmallit siivottaisiin ulos.


Isomäki, O: Kuorihumus. Lupaava ennen öljykriisiä. - Puumies-lehti 2003:10.
                    Kuorihumuksen käyttö ja valmistus. - Puutarha-lehti 1968:3.
                    Kuorihumuksella kasvukokeita. - Puutarha-lehti 1968:4.


https://www.youtube.com/watch?v=ao1gkXBAyMc





5. marraskuuta 2017

"Hänen muistiinpanoissaan toistuvat noiden vuorien ja kallioiden nimet."



Jaakko Sarvela. (Kuva: Suominen 1998.)


Ennen vanhaan kasvitieteilijät olivat vanhoja paappoja.

Usein kansakoulunopettajan tai muun virkansa ohessa he olivat kartuttaneet tarkan tietämyksen kotiseutunsa kasvistosta. Kun oppilaat vuosikymmenien ajan toivat heille nähtäväksi keräämiään kasveja, oli heillä tieto jokaisen lähiseudun rehevän mäensyrjän harvinaisuuksista. Pitäjäänsä he tutkivat laidasta laitaan hehtaarin ruudun tarkkuudella ja kirjasivat kaikki havaitsemansa lajit ylös. Ei heidän kasvitietojaan useinkaan missään julkaistu, eihän niille siihen aikaan edes ollut mitään varsinaista käyttöä.

Tänä päivänä konsultti hämmentyy vanhojen paappojen muistiinpanojen tarkkuudesta, huolellisuudesta ja luotettavuudesta. Alfred Varkki Kauhajoella, Lauri Korpi Jalasjärvellä, Aarre Äystö Jurvassa, Jaakko Sarvela Ilmajoella... Monet hienot luontokohteet ovat alunperin heidän löytämiään.

Jaakko Sarvela (1914-1996) muistetaan Ilmajoella lähinnä Ilkan sukukirjan kirjoittajana. Hän oli myös botanisti ja julkaisi jo 1930 -luvulla tietoja Ilmajoen kasvistosta. "Sarvela oli kotiseutunsa mäkien kasviston todellinen selvittäjä. Hän kolusi niitä jo nuoruudessaan ja palasi niille vielä ikämiehenäkin. Hänen muistiinpanoissaan toistuvat noiden vuorien ja kallioiden nimet, rinteiden lähteiköt ja juurien luomat, rehevät korvet ja lettomaiset nevat", kirjoittaa Juha Suominen.

Noiden vuorien ja kallioiden nimet toistuvat nyt tuulivoimasijoittajien suunnitelmissa ja Ilmajoen kunnan kaavaselostuksissa. Jaakko Sarvelan havainnoille ja muistiinpanoille olisi Ilmajoella yhtäkkiä käyttöä, jos joku viitsisi tutkia niitä. Missä mahtaa olla esimerkiksi "Oksivuoren lehto", josta on kirjattu ylös taikinamarja, lehtokuusama, kurjenkello ja sormisara? Entä kasvaako "Tervahaminalla" vielä hyvin harvinaista pikkutervakkoa, jonka Sarvela bongasi sieltä jo 1930 - luvulla? 


Alajärven Louhukankaalla kasvaa vaaleasaraa.

Mutta vanhoja paappoja ei tarvita enää.



Heidän tilallaan on nyt koko liuta nuoria naisia. Heille maksetaan siitä, että he tekevät saman työn mutta sopivan... tai sanotaanko riittävän huonosti.

Alajärven Louhukangas on lohduttoman näköistä seutua. Alajärveltä päin tultaessa on ensin Halla-aho, sen jälkeen Nälkämäki ja lopulta ennen Kyyjärven rajaa Kuolema. "Etelä-Pohjanmaan järvettömiä ja mäettömiä, karuja ja soisia, usein lähes asumattomia takamaita" kuvailee Juha Suominen, Etelä-Pohjanmaan kasviston tutkija. "Moiseen alakulon maisemaan joutuu vain, kun on eksynyt tai on siirryttävä jostakin järkevämmästä paikasta johonkin toiseen." 

Mutta paapat tiesivät, että Alajärvellä Louhun seudulla on kallioperässä kalkkia. He huomasivat sen jo rehevyyttä ilmaisevista paikannimistä tai viimeistään siitä, että täällä kasvaa joka puolella siniheinää.

Nykyään konsultti ei siniheinää edes mainitse. Ehkä hän ei edes huomaa, ehkä ei edes tunnista sitä. Hän ei tiedä, mitä siniheinä ilmentää, mikä on sen historia, miksi se kasvaa täällä. Hän ei ota selvää, ei tutki vanhoja pitäjänhistoriikkeja eikä suonviljelysyhdistyksen tutkimuksia. "Ei meiltä ole sellaista tilattu. Valitettavasti emme voi käyttää siihen aikaa."

Tämän päivän työjälki, epätarkkuus, vetelyys, paikallistuntemuksen, intohimon ja ammattitaidon puute hämmentäisi vanhaa kansakoulunopettajaa. Komean kaarlenvaltikan kasvupaikat olivat paapoilla aina visusti tiedossa. Mutta Louhukankaalla konsultti ei löydä tätä kasvia, vaikka se kasvaa yhden tuulivoimalan rakennuspaikan vieressä. Ei huomaa myöskään uhanlaista vaaleasaraa, jota kasvaa aaritolkulla toisen rakennuspaikan alapuolella. Kun ei pistä silmään silmälläpidettävä hentosarakaan valtavasta lähteiköstä Louhukankaan rinteestä kolmannen rakennuspaikan kupeesta, kuinka sitten viheliäinen rimpivihvilä, onneton konnanlieko tai mitätön liereäsarakaan uuden tielinjauksen kohdasta. Puhumattakaan harvinaisesta juolukkapajusta uuden sähkölinjauksen alta.


Louhukankaan lähteikkö.

Louhukankaan tuulivoimakaava sai lainvoiman kesäkuussa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Sekä asialla olleet konsultit että heitä valvoneet viranomaiset olivat naisia. Epätarkkuus, vetelyys ja paikallistuntemuksen puute onnistui hämäämään ympäristöhallinnon ja läpäisi lopulta koko oikeusjärjestelmän. Vanhoilta kansakoulunopettajilta ei kasvitietoja kyselty. 

Virkatehtävien läpikotainen naisistuminen ei ole hyvä asia.  Paapoilla oli kova maastokunto ja julmettu lajintuntemus, risuparroilla oli rohkeutta lyödä luonnon puolesta nyrkkiä pöytään. Molempia tarvittaisiin ympäristöhallinnossa vielä tänäkin päivänä.


Lähteet :

Sarvela, J. 1937: Kasvistollisia tietoja Ilmajoelta ja Kurikasta. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 12: 65-74.

Jaakko Sarvelan kenttäkortti Ilmajoen Oksivuorelta

Suominen, J. 1998: Jaakko Sarvela Etelä-Pohjanmaan kasviston tutkijana. – Lutukka 14(4):119–126.

Onttonen, N. ja Sundström, L. 2014: Louhun tuulivoimapuiston luontoselvitys. - Ramboll.



Muokattu klo 23.30 ja klo 02.30.


10. syyskuuta 2017

Kunta tienaa ovia ja kraanoja sulkemalla enemmän kuin tuulimyllyillä.



"Simon kunnalle tuulivoimalat tuottavat rahaa vuonna 2017 arviolta 480 000 euroa", kertoi kunnanjohtaja Vivi Marttila Suomen Kuvalehdelle viime joulukuussa.

 "Simon kunta hyötyisi (tuulivoimaloitten kiinteistöveron kiristymisestä) arviolta 550 000–600 000 euroa vuodessa", sanoi kunnanjohtaja Alma Medialle viime viikolla.

Simon kunta saa ensi vuonna kiinteistöveroa myllyistä siis jo noin miljoona euroa, jos ja kun kiinteistöverolain muutos tulee voimaan.

Samaan aikaan naapurikunnassa Iis­sä on "ener­gi­an­sääs­tö­toi­mil­la vuo­sien ai­ka­na tul­lut nel­jän­nek­sen sääs­tö äy­rin hin­taan. Vuo­si­ta­sol­la sääs­tö on 600 000 eu­ron luok­kaa", kertoi Irja Ruokamo Iin kunnasta Suomenmaa -lehdelle toukokuussa. 

Tässä kohdassa huolellinen blogisti tarkisti lähteen ja totesi Suomenmaan toimittajan hieman liioitelleen. Todellinen säästö Iin kunnassa näyttää olleen vuodesta 2010 vuoteen 2014 yhteensä 385 000 euroa.

Simolaisiin verrattuna saavat iiläiset kuitenkin nelinkertaisen hyödyn. Säästetty raha ei pienene vuosittain kuten kiinteistöverotuotto ja valtavat luonnonalueet omassa kunnassa säilyvät tuulimyllyiltä. Mikä parasta, säilyy myös alueita jossakin muualla, kun siellä ei tarvitse tuottaa energiaa iiläisille. Kaiken päälle tulee hyöty ympäristökasvatuksesta, kun lapset jo pienestä pitäen opetetaan säästämään vettä, sähköä ja lämpöä kouluissa ja päiväkodeissa.

Lista Iin kunnan energiansäästötoimista täällä.






Peltipoliisit ovat (tehoton) keino vähentää yksityisautoilua.



Tänä kesänä olen joutunut ajamaan paljon Kokkolan ja Vaasan väliä. Se on tykitetty aivan täyteen nopeusvalvontakameroita.

120 km matkalla on yhteensä arviolta yli kaksikymmentä kameraa. Pelkästään Kokkolan kohdalla niitä on kuusi - kolme molempiin suuntiin.

En ole vielä kertaakaan onnistunut ajamaan virheettä tämän hermojarepivän esteradan läpi. Minut on kuvattu kasitiellä jo viisi tai kuusi kertaa - aina muutaman kilometrin ylinopeudesta. Kutsua poliisiasemalle ei ole toistaiseksi tullut. Jos kaikki nämä kamerat olisivat olleet koko ajan päällä, kortti olisi satavarmasti jo hyllyllä.

Vanhan auton nopeusmittari näyttää noin kymmenen kilometriä liikaa. Ei kuitenkaan tarkalleen kymmenen kilometriä vaan yhdeksän tai kahdeksan. Mittaria pitää siksi tarkkailla koko ajan. Lisäksi joka risteyksessä pitää muistella ja tiirailla, että olikos tässäkin kamera. Tämä kaikki vie huomion varsinaiselta liikenteeltä. Että onko sieltä sivutieltä ylipäänsä tulossa ketään. Usein ei jaksa muuta kuin mennä selkeää alinopeutta, varmuuden vuoksi.

Kamerat ovat tehneet maantieajosta junnaavaa ja jarruttelevaa silmänpalvontaa ja risteyksistä suorastaan vaarallisia. Esimerkkinä Kokkolantien risteys kolmostiellä Jalasjärvellä. Ennen siellä odotettiin kiltisti kolmion takana, nyt tullaan röyhkeästi kameran valvomien etuajo-oikeutettujen eteen.

Samalla kolmostiellä Laihian kohdalla on ensin tietyömaan merkki, sen jälkeen kolme kasikympin merkkiä ja niitten jälkeen kamera. Alkukesällä se kuvasi minut melkein joka yö, kun ajoin retkilleni. Minulle ei koskaan selvinnyt, missä kohtaa siinä oli hidastettava. Kamera on sittemmin poistettu, se oli ilmeisesti jotenkin seonnut. Minne sen ottamat kuvat sitten joutuivat - jonnekin Trafin hupailuseinälle ehkä.

Äskettäin minut kuvattiin lauantai-iltana kauppareissulla tiellä, joka vie Oulaisten sairaalasta Matkanivan kylään. On hienoa, että poliisilla ei ole lauantai-iltanakaan muuta tekemistä kuin valvoa syrjätiellä, kuinka matkanivalaiset käyvät kaupassa. Pakettiautosta kuvasivat ja vielä sairaalan kohdalla. 1984 on jo täällä. 

Näitä tuhansia kuvia ja pikkurikkomuksia poliisi sitten pyörittelee päivittäin. Mikä muu syy tai hyöty voi olla tässä takana kuin silkka rahastus. Minut tämä jatkuva kuvaaminen on jo lannistanut täydellisesti. Jos todella olen näin surkea kuski, antaa sitten mennä kaikki. Miksi välittäisin enää mistään muistakaan liikennesäännöistä.

Nopeusvalvontakamerat vievät tehokkaasti vapauden tunteen ja sitä kautta ilon autoilusta. Ei tulisi mieleenkään lähteä vapaa-ajalla huvikseen ilman mitään pakottavaa syytä ajelemaan vaikkapa Vaasan ja Kokkolan välille. Mutta minun ja monen muun kohdalla peltipoliisi ei poista ylinopeuden syytä, ja se ei ole kiire. Syy on karmeat työajat, pitkät ajomatkat, niistä johtuva väsymys ja tarkkaavaisuuden herpaantuminen.

---------------------

Televisiossa haastateltiin ammattiautoilijaa. Kuski kertoi nolona, kuinka hän pitkän uransa aikana kerran joutui ajamaan tiensivuun nokosille. Kuullostaa epäuskottavalta. Itse joudun työmatkoilla jatkuvasti hornaamaan levähdyspaikoilla ja ties missä markettien parkkipaikoilla. Kuinka monta kertaa P -merkki onkaan pelastanut vastaantulevien hengen, kun olen ollut nukahtamaisillani rattiin.

Toissa iltana en lähtenyt ajamaan työmaalta kotiin vaan varasin yösijan. 1700 -luvulla rakennetussa mörskässä ei ollut edes vesijohtoa eikä vedenkeitintä. Vaikka paikka oli edullisimmasta päästä, viikko siellä olisi maksanut yksiön kuukausivuokran verran. Yöpyminen on Suomessa sikakallista eikä Airbnb ole parantanut tilannetta millään tavalla. Jostakin ullakkokammarista pyydetään pokkana 800 euroa ma-pe, mökistä jopa tuhansia euroja - yhdeltä hengeltä !

Tehokkain keino yksityisautoilun vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tarjota autoilijoille runsaasti edullisia levähdys- ja yöpymismahdollisuuksia. Valtiovalta ei voi tehdä asian eteen paljoakaan. Anna matkailuyrittäjälle verohelpotus ja hän siirtää sen saman tien omaan katteeseen. Se johtuu alalle hakeutuvan ihmistyypin luonteesta. Vain pienet sielut pitävät sänkyjen petaamisesta.

ABC:n parkkipaikoilla yöpyvät matkailuautot ovat jokseenkin säälittävä näky. Sen näköiseksi Suomi on muuttumassa. Kohta jokainen raahaa mukanaan omaa vessaa ja jääkaappia. Eniten tässä menettävät yöpymispalveluita tarjoavat yrittäjät, eivätkä he voi syyttää siitä kuin itseään.



23.11. muokattu otsikkoa



3. syyskuuta 2017

Saksassa on yllättävän vähän ruskohiilikaivoksia.





Saksassa näyttäisi olevan vain noin 10 toiminnassa olevaa ruskohiilikaivosta.

Niitten yhteispinta-ala on 263 neliökilometriä. Pinta-alan oletetaan riittävän suunnilleen vuosiin 2035-2040. 

Tältä alueelta teollisuusmahti repii 25% koko sähköntuotannostaan. Jos Saksan kaikki sähköt tehtäisiin ruskohiilellä, tarvittaisiin reilun 1000 km2 kokoinen avolouhos. Se vastaa kolmen tai neljän keskikokoisen tuulipuiston pinta-alaa.

Loppuunkäytettyjä ruskohiilikaivoksia on Saksassa 944 km2. Melkein puolet niistä on tekojärvinä.

Aachenin ja Kölnin välissä sijaitseva pahamaineinen ruskohiilikaivosten seutu näyttää toistaiseksi olevan valtaosin peltoa. Kaikki Saksan ruskohiilikaivokset mahtuisivat hulppeasti kuvan alueelle. 


Kuvan oikeassa reunassa on Köln, vasemmassa alakulmassa Aachen. Kuvassa näkyy kolme Saksan kymmenestä ruskohiilikaivoksesta.



täydennetty 4.9

Kokemusasiantuntija vrt. tutkija




Kokemusasiantuntijaa koskevat oikeastaan aivan samat vaatimukset kuin tutkijaakin.

Tutkija on osa tiedeyhteisöä ja hänen on jatkuvasti verrattava omia tutkimustuloksiaan muitten tutkijoitten tuloksiin. Myös kokemusasiantuntijan tulisi verata omia havaintojaan muitten ihmisten havaintoihin ja kunnioittaa niitä. Tutkijan lailla hänenkin tulisi eritellä, mistä mahdolliset erot omassa ja muitten kokemuksessa johtuvat. Jos hän ei pysty selittämään syitä eroavaisuuksiin, hän ei ole asiantuntija vaan pelkästään tapahtumien todistaja, silminnäkijä. 

Jos tutkija saa vakiintuneesta tiedekäsityksestä täysin poikkeavia tuloksia, hän ei todennäköisesti ole varteenotettava tutkija. Jos kokemusasiantuntijan kokemus on ainutlaatuista, hän saattaa olla guru, todennäköisemmin kuitenkin huijari. Jos kokemusasiantuntijan asiantuntemus liittyy voimakkaasti omaan persoonaan, hän saattaa olla hyvä esiintyjä mutta ei välttämättä hyödyllinen asiantuntija.

Kuten tutkijan, myös kokemusasiantuntijan tulisi tunnistaa havaintojensa virhelähteet ja epävarmuustekijät. Muuten hän on pelkkä uskomusasiantuntija. Tärkeintä kummallekin olisi pitää omat havainnot erillään omasta agendasta. Muuten kokemusasiantuntijasta tulee helposti agitaattori.



14. kesäkuuta 2017

Järki voitti : yli 1 GW tuulivoimaa pois maakuntakaavasta.




Pohjois-Pohjanmaan liitto aikoo yllättäen jättää vahvistamatta massiivisen määrän alueelleen suunniteltuja tuulivoimalaitoksia.

Merkittävien haitallisten maisema- ja linnustovaikusten takia no go -alueiksi jäisivät maakuntakaavassa näillä näkymin mm. Oulun Lavakorpi (171 MW), Oulaisten Hautakangas (92 MW) ja Pyhäjoen Oltava (174 MW). Samasta syystä myös mm. Kalajoen läntinen tuulivoimapuisto ja Iin Maakrunnien merituulivoimanke kiinnostavat jatkossa enää lähinnä enkelisijoittajia. 

Lisäksi 10 muuta jo aikaisemmin vahvistettua tv -aluetta on poistettu uudesta kaavaluonnoksesta, koska nämä alueet eivät sovi 230-250 metriä korkeitten voimalaitosten rakentamiseen. Nyt on virallisesti myönnetty, että ilman kohtuutonta maisemahaittaa ei maailman suurimpia tuulivoimaloita ole mahdollista rakentaa edes Pohjois-Pohjanmaalle.

Karsittunakin Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava mahdollistaa 9-12 TWh:n vuotuisen tuulisähkön tuotannon eli 10-15 % koko maan sähkönkulutuksesta. Esimerkiksi ympäristöjärjestöjen haikailema 40% osuus olisi edellyttänyt käytännössä lähes kaikkien tyrkyllä olleitten hankkeitten sisällyttämistä kaavaan. Toteutuessaan ne olisivat muodostaneet lähes katkeamattoman siipipotpurin Pohjanmaan jokilaaksojen taivaanrantaan ja "laaja-alaisen muutoksen ihmisten totuttuun elinympäristöön", missä yli 100 voimalaitoksen näkymät olisivat "hallinneet elementtinä useammasta kuin yhdestä suunnasta katsoen".


muokkailtu klo 23.08


Mahdollisuuksien aikarajat.




Vuonna 2015 hallitus esitti näin:

" Kiintiöpäätös olisi voimassa enintään 1 päivään marraskuuta 2017. Kiintiöpäätöksen saaneet hankkeet toteutuisivat kiintiöpäätöksen voimassaolon aikana. Lähtökohtaisesti tätä ei voi kyseenalaistaa. Osa hankkeista saattaisi kuitenkin viivästyä, jolloin niitä ei enää olisi mahdollista hyväksyä syöttötariffijärjestelmään."

Mutta lakiin kirjattiinkin näin:

" Energiamarkkinavirasto voi päättää, että hyväksymispäätös raukeaa, jos voimalaitoksen toimintaa ei ole aloitettu tai sen toiminnan alkamisen kannalta olennaisia toimenpiteitä tehty viiden vuoden kuluessa hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulosta."
Kristiinankaupungissa EPV Tuulivoima rakentaa Metsälän tuulipuistoa. Rakentamiseen on annettu lisäaikaa vuoteen 2020 asti. Ote Metsälän syöttötariffin hyväksymispäätöksestä:

Hallituksen esityksen aikarajan tarkoituksena oli supistaa syöttötariffin piiriin tulevien laitosten määrää. Mutta joku vesitti lakiesityksen, ja veronmaksajien piikki pysyy auki vielä vuosikausia.


muokkailtu klo 23.13

Tornien taisto.




Harva tietää, että jatkosodan aikaan saksalaisilla oli sotilastukikohta Suupohjassa.

Saksalaiset kulkivat sukellusveneillä Kristiinankaupungin satamaan, mutta varsinainen tukikohta heillä oli eräässä närpiöläisessä maalaistalossa. Jos Neuvostoliitto olisi päässyt hyökkäämään Suomeen, saksalaiset olisivat lähteneet länsirannikolta vastaiskuun. Näin kertoo Ali Alava kirjassaan
"Gestapo Suomessa" (Karisto 1974). Tämä outo ja ilmeisesti ei kovin luotettava kirja löytyy Seinäjoen maakuntakirjaston varastosta.

Nyt on saksalaisilla taas sillanpääasema Suupohjassa. Germania Windpark on rakentanut kaksi tuulivoimalaitosta Karijoen Lakiakankaalle. Konttori tai oikeastaan postilokero heillä on Isojoella. Lähiaikojen operaationa on nopea offensiivi yhteensä 82 laitoksella Karijoelta Isojoelle ja Kristiinaan.

Karijoen myllyistä oli vähällä tulla globaali sensaatio : ensimmäiset ilman minkään sortin valtion tukea rakennetut teollisen kokoluokan maatuulivoimalat. "Vi brände egna pengar helt och hållet på de här två kraftverken. Vi tar lån efterhand om det behövs men det här är ändå bara omkring 15 miljoner" sanoi Erik Trast Österbottens Tidningissä 20.11.2016.

Mutta ei siitä mitään tullut. Tariffipäätös kahdelle voimalaitokselle napsahti kuin napsahtikin huhtikuussa 2017, kun myllyt olivat jo valmiit. Kiva juttu.

Ymmärsin huonolla ruotsillani tuosta ÖT:n lehtijutusta, että Germania on jo rakentanut myös puistonsa Isojoen puoleiselle osalle joitakin perustuksia omalla riskillä. Jos näin on, Suupohjaan suunniteltavan Geopark -matkailuhankkeen yksi käyntikohde voi tulevaisuudessa olla Isojoen kunnanvaltuutettuja esittävä Lakiakankaan näköispatsaspuisto. 


muokkailtu klo 22.14
täydennelty 19.6 ja 12.7

10. toukokuuta 2017

Tuulivoiman seurantatutkimus on epäonnistunut Ruotsissa.



Vindval on toissapäivänä julkaissut uuden synteesiraportin tuulivoiman linnustovaikutuksista.

Vaikka Ruotsiin on rakennettu jo lähes 3400 tuulivoimalaitosta yhteensä yli 6000 MW:n tehon edestä, laahaa luontovaikutusten seuranta edelleen kaukana jäljessäpäin. Sekin vähäinen data, mitä Ruotsin tuulivoima-alueitten linnustosta on toistaiseksi kerätty, on osoittautunut enemmän tai vähemmän käyttökelvottomaksi. "Post-construction surveys so far made in Sweden have not contributed much new and useful data on how birds and bats are affected by wind farming. Unfortunately, most of them have not been up to expected standards and have not been able to answer even the most basic and relevant questions."

Vaikka linnustoa on takseerattu yhteensä 27 toiminnassa olevalla ruotsalaisella tuulivoima-alueella, seuranta on useimmiten rajoittunut yhteen tai muutamaan lintulajiin ja kestänyt yleensä vain parin vuoden ajan. Vain muutama seuratuista tuulipuistoista sijaitsee Suomen leveysasteilla. Meille käyttökelpoisin näyttää edelleen olevan Storblaikenin tuntureilla tehty pitkäaikaisseuranta, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin. "Generellt gäller att undvikandeproblematiken och fågeltätheter ännu inte har studerats i någon vidare omfattning i större yttäckande parker. Huvuddelen av de resultat som finns idag gäller därför endast för enstaka verk, eller små anläggningar."

15 ruotsalaisella tuulivoima-alueella on etsitty myös kuolleita lintuja mutta vain neljällä alueella raatoseuranta on ollut riittävän kattavaa, jotta vuosittaisia törmäyslukuja on voinut laskea luotettavasti. Vain kolmella alueella raatoja on haettu koiran avulla.

Ruotsalaiset joutuvat siis jatkossakin perustamaan yksittäisiä lintulajeja koskevat estimaattinsa suurelta osin brittien ja saksalaisten tekemään tutkimukseen ja brandenburgilaisten ornitologien jatkuvasti päivittämään kirjallisuuskatsaukseen. Siitäkin olen kirjoittanut jo aikaisemmin. 

Jopa tavallisten metsäkanalintujemme osalta olemme edelleen Keski-Euroopassa tehdyn tutkimuksen varassa. Ainoassa tieteelliset kriteerit täyttävässä, viisi vuotta kestäneessä metsoseurannassa tuulivoima-alueen metsokanta pieneni merkittävästi puiston rakentamisen jälkeen (Gonzalez ym. 2016). Tutkimus tehtiin Espanjassa!

Vindvalin julkaisujen tarkoitus on raivata viimeisetkin esteet tuulivoimarakentamisen tieltä Ruotsissa. Vindvalin tutkijat muotoilevat johtopäätöksensä poikkeuksetta poliittisesti korrekteiksi eivätkä ne aina kestä lähempää tarkastelua. Uudessa synteesiraportissa mm. viitataan kanadalaiseen tutkimukseen, jossa tuulivoimarakentamisen vaikutus pesimälinnuston kuolleisuuten elinympäristöjen häviämisen kautta arvioitiin pienemmäksi kuin suorien törmäysten aiheuttama kuolleisuus. Nopea silmäily kuitenkin osoittaa, että kanadalaistutkimuksessa luettiin hävinneeksi elinympäristöksi vain suoraan voimalaitosten alle jäävä pinta-ala (1,23 ha). 

Laitosten väliin jäävän elinympäristön oletettiin pysyvän linnuille "optimaalisena".





Tuulivoiman kansalaisyhdistys "luonnon puolella".




Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen tiedotteet on laadittu aina saman kaavan mukaan.

Ensin luetellaan myriadin verran erilaisia haittoja, joita tämä sähköntuotantotapa aiheuttaa kansantaloudelle, kauppataseelle, tutkimukselle ja tuotekehitykselle, energiahuollolle, paloturvallisuudelle, ihmisten terveydelle, linnuille ja lepakoille, maisemalle, kiinteistöjen arvolle jne.

Lopuksi kuitenkin itsesabotoidaan kaikki edellä lueteltu toteamalla: "Tuulivoimalat on rakennettava riittävän etäälle asutuksesta."

"Tuulivoimaa ei voi rakentaa, jos paikallinen hyväksyttävyys puuttuu", kirjoittaa kansalaisyhdistyksen hallituksen jäsen Janne Salonen Suomen Tuulivoimayhdistyksen Facebook -sivulla. "...tämän luulisi olevan sekä paikallisten asukkaiden että tuulivoimaoperaattorin etu, säästyttäisiin usean vuoden valituskierteiltä ja riidoilta. Jos tahtoa tähän löytyisi, uskon että kansalaisyhdistys olisi paras taho jota konsultoida asiassa. Meillä kun on suorat kanavat kuntalaisiin, ei pelkästään virkamiehiin vaan ihan tavallisiin asukkeihin joiden lähiympäristöä tuulivoimarakentaminen kaikkein eniten koskee."

Nämä kaksi yhdistystä varmasti mielellään jakaisivat läntisen Suomen viimeiset metsäerämaat samaan tapaan, kuin turveyhtiöt jakoivat soita 1970 -luvulla sulle-mulle -periaatteella.

Suomessa piilokorruptio tulee esiin konsensushakuisuutena silloinkin, kun edellytyksiä konsensukselle ei todellisuudessa ole. Vaasan yliopiston tutkijaryhmä kuvailee ilmiötä sanoilla "liiallinen yhteisymmärrys". Virkailijat tekevät pyytämättäkin, mitä heiltä halutaan.

Myös yhdistyksissä epäterveet kytkennät ovat yleisiä. Suomessa kaikki haluavat päästä herrojen kanssa samaan pöytään. Meitä kiinnostaa "toisen osapuolen julkisuusarvo, maine tai yhteiskunnallinen asema" ja pienikin mahdollisuus päästä vaikuttamaan asioihin "sisältä päin". Vuosikymmenestä toiseen esimerkiksi ympäristöjärjestöt roikkuvat mukana maakuntien metsäneuvostoissa hyväksymässä alueelliset metsäsuunnitelmat ja suuret hakkuumäärät.

Saman ilmiön kääntöpuolena aiheuttaa meillä kompromissihaluttomuus suurta halveksuntaa. "Periaatteellista" ja "kategorista" vastustusta pidetään naurettavana. Kuinka moni mielipidekirjoittaja aloittaakaan sanoilla : "En vastusta tuulivoimaa, mutta...".

Suomessa käynnissä oleva infraäänihumppa voi päättyä oikeastaan vain kahdella tavalla. 1. Asukkaitten oireitten ja voimaloitten infraäänipäästön välillä ei löydetä yhteyttä. Oirehtijat jäävät ilman hoitoa ja ilman korvauksia samaan epämääräiseen tautikategoriaan sähköyliherkkien ynnä muiden vastaavien kanssa. 2. Yhteys oireitten ja infräänipäästön välillä todetaan 2-3 kilometrin säteellä voimaloista. Tuulivoimalat siirretään asetuksella erämaihin. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kansalaisyhdistys lakkauttaa itsensä tarpeettomana.

Myllyjä vastustamaan jää vain pieni joukko kummajaisia. Niitä, joilla vastustus on periaatteellista ja kategorista.




20. huhtikuuta 2017

Wind power construction devastates peat bogs in Finland.




Here are 3 cases for example that show how pristine carbon-binding peat mires are cleared out of the way for wind power plants and roads.

Case 1.



Kujaheikinneva peat bog in Kalajoki, Finland as it was before in a pristine state.







Almost 3 meter deep layer of peat was dug off the bog to build several wind power plants there.

Photo is from the contractor´s site.







Now the place looks like this.










Case 2. 



Sydänneva mire in Kalajoki, Finland before...











...and after. The whole peat bog has been cleared away for two giant wind power plants and a new road.








Case 3.



Karhunrahka aapa mire in Alavieska, Finland. The Google image shows a pristine wetland wilderness.









A new road line was cut through the peat mire.


The power plants were built on small forest isles in the middle of the wetland.












A surrealistic day in Finland´s largest windpark.















Kuukauden kommentti




"Aloittakaa itsestänne. Määrätkää eduskunnalle pakolliset kasvisruokapäivät, vähintään kolme viikossa. Lopettakaa ilmaiset taksiajelut ja hankkikaa kansanedustajille polkupyörät. Lopettakaa lentomatkailu ja siirtykää käyttämään junaa. Lopettakaa turhanpäiväiset opintomatkat milloin mihinkin kaukomaahan ja pysykää kotona. Asukaa ahtaammin. Ostakaa vaatteenne kirpputorilta ja jonottakaa ruokanne silloin tällöin leipäjonosta, jotta näkisitte, millaista ylikulutusjuhlaa tässä oikein vietetään. Keskittykää mietiskelyyn."


Sakari Vainikka kansanedustaja Hanna Sarkkiselle
Suomen ylikulutuspäivänä 12.4.2017

3. huhtikuuta 2017

Rivit rakoilevat Keskustassa ja rkp:ssäkin.




Ii
"Iihin tarvitaan lisää tuulivoimaa."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä on Keskustan Ylen vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista 8/13 (kaikista vastanneista ehdokkaista 18/26).
Muhos
"Tuulivoima on hyvä ekologinen ratkaisu energiatuotannon turvaamiseksi."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Keskustan vastanneista ehdokkaista 0/6 (kaikista vastanneista ehdokkaista 7/29).
Siikajoki
"Kunnan kannattaa kaavoittaa uusia alueita tuulivoimalle."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Keskustan vastanneista ehdokkaista 3/11 (kaikista vastanneista ehdokkaista 6/29).
Sievi
"Kunnan kannattaa kaavoittaa uusia alueita tuulivoimalle."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Keskustan vastanneista ehdokkaista 4/10 (kaikista vastanneista ehdokkaista 5/15).
Vöyri
"Vöyrille on rakennettava lisää tuulivoimapuistoja."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Rkp:n vastanneista ehdokkaista 4/9 (kaikista vastanneista ehdokkaista 5/12).
Maalahti 
"Kunnan pitäisi panostaa saadakseen lisää tuulivoimapuistoja Maalahteen."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Rkp:n vastanneista ehdokkaista 10/14 (kaikista vastanneista 14/22).
Ilmajoki 
"Ilmajoelle ei tulisi rakentaa enää yhtään tuulivoimaa."
Jokseenkin tai täysin eri mieltä : Keskustan vastanneet 10/21 (kaikki vastanneet 15/45 !!).
Närpiö
"Närpiöön olisi saatava lisää tuulivoimapuistoja."
Jokseenkin tai täysin samaa mieltä : Rkp:n vastanneista ehdokkaista 13/21 (kaikki vastanneet 15/26).
Kristiinankaupunki
"Kristiinankaupunkiin ei saa rakentaa enää lisää tuulivoimapuistoja."
Jokseenkin tai täysin eri mieltä : Rkp:n vastanneet 9/11 (kaikki vastanneet 10/18).
Merikarvia
"Kunnassa olevat tuulivoimalat pitää purkaa, koska niistä on mielestäni haittaa ihmisille."
Kaikista Ylen vaalikoneeseen vastanneista Merikarvian kunnallisvaaliehdokkaista 11/20 on sitä mieltä, että Merikarvian tuulivoimalat pitää purkaa.




Lähde : Ylen vaalikone

täydennetty klo 22.00
korjailtu 12.4







21. maaliskuuta 2017

Tuulivoiman suurtuotantokunnissa ei haluta lisää tuulivoimaa.





Uusimmassa Tuulivoima -lehdessä kerrotaan STY:n teettämästä kuntakyselystä. Sen mukaan suurin osa tuulivoimapitäjien viranhaltijoista ja valtuutetuista on tyytyväisiä omaan kuntaan rakennettuihin voimalaitoksiin.

STY olisi saanut päinvastaisen tuloksen, jos se olisi kysynyt asiaa suoraan kuntalaisilta.

Suomessa eniten tuulimyllyjä on Kalajoella, yhteensä yli 50 kappaletta. 80 % kalajokisista ei halua niitä sinne enää lisää, selviää Kalajokiseutu -lehden kyselystä viime syyskuulta.

Ruotsissa eniten teollisen kokoluokan tuulivoimalaitoksia taitaa olla Sorselessa, yhteensä lähes 100 kappaletta. Sorselen kunta järjesti vuosi sitten neuvoa-antavan kuntalaisäänestyksen siitä, pitäisikö uusien tuulipuistojen rakentaminen sallia Sorselen alueella. 51% äänestäneistä äänesti EI.

22.3 muutettu otsikkoa. 




13 parasta ympäristöblogia.




Luonnonsuojelu, maisemansuojelu, maankäytön suunnittelu, kaavoitus, kulttuuriympäristö, kulutuskäyttäytyminen... Yritäpä löytää näitä aiheita sivuavia suomenkielisiä blogeja!

Bloggerin hakukone löytää etupäässä blogivainajia, jotka niitten lähin omainenkin eli kirjoittaja on hylännyt jo vuosia sitten. Sanoma Oy teki blogihausta vielä aivan tarkoituksellisen vaikeaa, kun se osti ja sulki Blogilistan.

Ympäristöaiheisia blogeja on niin vähän, että nyt on paikallaan listata tähän hengissä olevista blogeista mielestäni parhaimmat. Silläkin uhalla, että ne ovat ennestään kaikille tutut.

Energiantuotantoa sekä ilmastoa käsittelevät blogit jätän nyt arvostelematta, koska niitä on listailtu ansiokkaasti muualla eikä oma asiantuntemuskaan siihen oikein riitä.

---------------------

PARHAAT YMPÄRISTÖBLOGIT


1. Wildlife Protector
21 -vuotiaan metsäaktivistin spontaania elämäniloa.


2. Helvetin ruma Tampere
Monta hyvää syytä olla menemättä sinne ostoksille.


3. Sivusilmällä
Luonto joutuu väistymään rakentamisen tieltä Itä-Helsingin saarilla. Blogisti on tavattoman hyvin perehtynyt kaavoitukseen ja kaupunkisuunnitteluun.


4. Tuomon kuva ja sana
Hard-core kasvitiedettä Sydän-Hämeestä. Korvaamaton sivusto kasvien määrittäjälle. Suomen ainoa sammalaiheinen blogi.


5. Heikki Vähäkuopus
Blogisti vetää saarnansa kunnolla överiksi. Uusi Linkola?


6. Jalkaisin
Kävelyretkiä Jyväskylän seudulla.


7. Kaarina Davis
Pikkutarkkaa lähiluonnon havainnointia ja kaunistelematonta kuvausta sen hävitystilasta herttaisella amerikkalaisella elämänasenteella.



8. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi
Blogi kuten tuo maantieteellinen aluekin on varsinainen runsaudensarvi.


9. Kuulumisia kanahaukkametsistä
Rengastaja avoimena.


10. Vaasa ennen ja nyt
Pohjanmaalla viisaus on rajoittunut Vaasan kantakaupunkiin.


11. Stellan kolmas luonto
Nainen osti talorähjän maaseudulta. Pienuuden ihannointia.


12. Merimelontaa
Äijämeininkiä hirveissä aalloissa.


13. Luonto ja kulttuuri
Metsähallituksen kulttuurihistoriablogi. Päivittyy harvoin.


päivitetty 2.4