22. toukokuuta 2019

Näitä vuokramiehiä ei voi häätää.




Soitin Maanmittauslaitokseen kysyäkseni, mitä tarkoittaa "kiinnitysten etusijajärjestys". Virkailija kieltäytyi kommentoimasta asiaa ja käski ottamaan yhteyttä pankkiin. Vasta pitkän inttämisen jälkeen onnistuin saamaan sen verran viranomaisneuvontaa, että "Maanmittauslaitoksessa on kymmenen tuulivoima-asioiden erityisasiantuntijaa, mutta he kaikki ovat juuri nyt koulutuksessa". Minulle ei annettu heidän nimiä eikä yhteystietoja vaan käskettiin lähettämään kysymys sähköpostilla infoon.

Samaan aikaan Säätytalolla vain taivas on rajana odotuksille, joita tähän samaiseen sähköntuotantotapaan laitetaan. Tuulisähköllä pärähtävät kohta käyntiin niin stadin isot lämpöpumput, uudet datakeskukset, terästehtaiden päästöttömät masuunit kuin sähköautotkin. Yhä vain lisää myllyjä tarvitaan kompensoimaan metsänhakkuitten päästötkin. Samoille yksityisten metsänomistajien tuuliapajille hamuavat myös päästökaupparahoja sijoittavien globaalien mustekalarahastojen lonkerot.

Maanomistajat itse ovat jääneet tässä pelissä aivan sivurooliin. Usein he ovat siinä mukana kovin heikoin tiedoin ja yhä suuremmalta osin myös vasten tahtoaan.

Kauhajoella metsänomistajat ilmaisivat tyytymättömyytensä tuulivoima-alueen tiestön kunnossapidosta paikalliselle toimijalle, jonka kanssa heillä alunperin oli vuokrasopimus. "Ottakaa yhteyttä Toyotan Euroopan pääkonttoriin" heille vastattiin. Koko paska olikin myyty Japaniin.

Hämmennystä ovat herättäneet myös pankista tulleet kiinnitysten järjestelypyynnöt. Monet ovat allekirjoittaneet maanvuokrasopimuksen tuulivoimayhtiön kanssa tietämättä, mitä tarkoittaa erityinen maankäyttöoikeus, sen kiinnittäminen ja panttaaminen. Nyt sitten murehtivat omien asuntolainojensa puolesta kun eivät saa mistään oikeaa tietoa. 

Kurikassa eräät metsänomistajat yrittivät irtisanoa vuokrasopimuksen sillä perusteella, että tuulivoimaloita ei ole rakennettu määrätyssä ajassa. Syyte sopimusrikkomuksesta ja haaste käräjille kolahti heidän postiluukustaan välittömästi. Viimeistään silloin heille selvisi vuokrasopimuksen laatineen lakimiehen nerokkuus. Pitkittyneet kaavavalitukset ja syöttötariffikiintiön täyttyminen vuonna 2015 on kirjattu sopimukseen ikuisena force majeurena eli rakentamisen pitkittymiseen johtaneena ylivoimaisena esteenä. Tuulivoimayhtiö voi vedota niihin määrittämättömän ajan päästä, ehkä vielä vuosikymmenten kuluttua.

Näitä sopimuksia ei pysty irtisanomaan. Ikinä.

Sopimuslainsäädännön mukaan maanomistajan tulee noudattaa vuokrasopimusta olosuhteiden muuttumisesta huolimatta niin kauan, kun siitä ei aiheudu hänelle kohtuuttomia taloudellisia uhrauksia tai henkilökohtaisia ponnisteluja (Hemmo 2008). Vuokrasopimus voi olla vuokranantajalle pirun huono ilman, että se tulkitaan kohtuuttomaksi. Oikeuslaitos voi kuitenkin katsoa sopimuksen kohtuullistamisen eli sovittelun tarpeelliseksi, jos sopijaosapuolten välillä on allekirjoitushetkellä ollut ilmeinen epätasapaino (Kukkonen 2013 ja viitteet siinä). Esimerkiksi juridisen koulutuksen saanut osapuoli on käyttänyt toisen osapuolen tietämättömyyttä hyväkseen ja tehnyt sopimuksen ehdoista itselleen edulliset. Tällöin maanomistajalla ei ole ollut tosiasiassa mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksen ehtoihin. Myös painostus voi oikeuttaa kohtuullistamiseen, jos maanomistajalla ei ennen allekirjoittamista ole ollut aikaa tutustua sopimukseen ja harkita sen hyödyllisyyttä (Hemmo 2008).

Käytännössä yksittäinen maanomistaja ei voi lähteä käräjille kohtuuttomien ehtojen takia, jos samanlainen sopimus on sadoilla muillakin. Tarvittaisiin metsänomistajien yhteistoimintaa, mutta juuri sen puuttuminen tekee Suomesta eldoradon näille PPA -paroneille.

Närpiössä joukko vuokranantajia on vienyt tuulivoimayhtiön rakennusluvat korkeimpaan hallinto-oikeuteen piittaamatta yhtiön lähettämistä uhkailukirjeistä ja -soitoista. Vaikka maanomistajien valitusperusteena ei ole sopimusehtojen kohtuuttomuus, tapaus on tärkeä siksi, että tuulivoimayhtiö on toistaiseksi pidättäytynyt käräjähaasteesta heitä vastaan. Tämä ilmeisesti sen takia, koska yhtiö erehtyi ensin lähettämään uhkauksensa kirjallisessa muodossa ja se lähti leviämään netissä. Myös Ylen tapauksesta laatima juttu on avittanut närpiöläisiä.


Vaikka kenenkään ei luulisi haluavan luopua kultamunia munivasta hanhesta, on tuulivoimayhtiöiden taholta tuleva jatkuva painostus saanut monet miettimään metsäpalstansa myyntiä. Kovistelemalla nämä sopimukset alunperin saatiinkin - "jos et nyt allekirjoita, seuraavaa tilaisuutta ei koskaan tule"Kurikassa jotkut tuulivoimakiinteistöt ovat jo vaihtaneet omistajaa.

Hyväuskoisia ostajia niille varmasti löytyy. 


muokattu klo 21.32 ja 24.5 klo 17.16.

Viitteet:

Hemmo, M. 2008: Sopimusoikeuden oppikirja. - Talentum.


Kukkonen, H. 2013: Sopimuksen sitovuuden periaate ja sitä koskevat poikkeukset. -  Opinnäytetyö. Karelia ammattikorkeakoulu. Liiketalouden koulutusohjelma.





Alaston Suomi, osa 2















Näkymiä eteläisen Oulunseudun puuterminaalialueilta.

Suomessa on yhteensä 2800 vastaavaa terminaalialuetta. 2800 kuvaa peräkkäin näyttäisi, paljonko meillä on hakattu metsää pelkästään tämän talven aikana.




10. maaliskuuta 2019

Ympäristöministeriö on ulkoistanut maakotkan suojelusuunnittelun Rambollille.





Etelä-Suomessa ei tahallisen vainon ja häirinnän katsota enää aiheuttavan maakotkalle kovin merkittävää uhkaa. Siitä huolimatta lyödään meillä tuulivoimahankkeitten maakotkaselvityksiin säännönmukaisesti "vain viranomaiskäyttöön" -leima. Ja varsinaista salatiedettä nämä selvitykset ovatkin.

Maakotkan vaikutusarviot laatii kaksi tai kolme kaveria Rambollin Kokkolan toimistolla - sekä populaatiomallit maakuntakaavoihin että törmäysmallit yleiskaavoihin. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavaan laitettiin tuulivoimavaraus 12 parin eli käytännössä jokaisen parin reviirille piittaamatta populaatiomallista, joka osoitti, että jo yhden aikuisen linnun törmäys vuodessa kääntäisi populaation laskuun ilman maakunnan ulkopuolelta tulevaa täydennystä. Etelä-Pohjanmaalla voimaloita tungettiin ainakin 5 parin reviirille kokonaisparimäärän ollessa vain noin 9. Kummassakaan mallinnuksessa ei huomioitu alle 9 voimalan hankkeita.

Törmäysmallinnuksissa Ramboll käyttää kotkalle ankaria parametreja. Yksilön kokonaislentoajaksi vuorokaudessa arvioidaan vain 1,6 tuntia. Hyväksyttävänä kuolleisuutena pidetään yhtä törmäystä kerran viidessä vuodessa, "koska yksin jäänyt kotka todennäköisesti pariutuu uudestaan muutamassa vuodessa". Julkisuuteen ei kerrota niitten asiantuntijoitten nimiä, ketkä nämä laskelmat hyväksyvät. Joskus ei vaivauduta ilmoittamaan edes ohjelman nimeä, jolla malli on tehty.

Maastoseurannat ovat yleensä lyhytaikaisia. Googlelle rakennettavan Kuuronkallion tuulipuiston alueella Ramboll tarkkaili maakotkia yhteensä vain kuutena päivänä. Lopputulokseksi saatiin, että kotkat lentävät alueella koko vuoden aikana "vain muutaman tunnin ajan", vaikka 5 kilometrin säteellä on kaksi pesää.

Alla on satelliittiseurantaan perustuva animaatio, josta näkyy, kuinka paljon aikaa Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan tuulipuiston lähellä asuva maakotka viettää siellä pelkästään yhden vuorokauden aikana






Usein maastoseurannat ovat kokonaan salaisia, jolloin Ramboll viittaa vain epämääräisesti "omiin aineistoihinsa". Perhon Alajoella Ramboll kumosi lintuyhdistyksen lasunnon ("maakotkia liikkuu hankealueella säännöllisesti") lievemmällä arviolla (joka oli tietysti salainen). Kauhajoen Pirttikangas todettiin ensin rakennuskelvottomaksi, koska lintuyhdistyksen 164 tuntia kestäneessä seurannassa aikuisia maakotkia havaittiin siellä huomattavan usein ja pesä on 5 kilometrin päässä. Pirttikankaalle saatiin rakennusluvat kääntämällä lintuyhdistyksen johtopäätökset Ramboll -kielelle: "riski on tavanomainen tai korkeintaan hieman keskimääräistä suurempi". Mihin uusi arvio perustui jäi vain viranomaisen tietoon.

Valvova viranomainen ely -keskus näyttää puuttuvan vain kaikkein härskeimpiin tapauksiin. Soinissa Suomen Hyötytuuli yrittää saada rakennusluvat erään kotkaparin ydinreviirille. Yhtiö on ilmoittanut olevansa valmis "kompensaatiotoimiin" ja on tietysti palkannut konsultin (joka tällä kertaa ei ole Ramboll) lausumaan, että tuulivoimalat vain parantavat kotkareviirin laatua. Tämä pitääkin siinä mielessä paikkansa, että yhtiön aloittaman haaskaruokinnan ansiosta poikasia syntyi viime kesänä kyseisellä kotkanpesällä ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Ely -keskus on kuitenkin vienyt tämän touhun oikeuteen. Seuraavaksi Soinin maakotkien lisääntymispulmia pohditaan sitten Vaasan Korsholmanpuistikolla kasvavien vanhojen lehmusten miellyttävän siimeksen alla.


muokattu 12.3 klo 0.52





Täti-ihmisen neuvo ilmastonuorelle : siivoa oma huone ensin.




Nykyään on trendikästä kiivetä kylttien kanssa milloin minkäkin kirkon tai hallintorakennuksen portaille vaatimaan "päättäjiltä" ilmastotoimia. Lukiolaiselle tai ekan vuoden opiskelijalle tämä on tietysti jännittävä mutta myös kovin turvallinen tapa saada mediahuomiota. "Päättäjät" kun ovat mahdollisimman kaukana arkisesta kouluympäristöstä, missä omat kulutusvalinnat tehdään.

Vielä 25 vuotta sitten nämä samat vastuullisuusvaatimukset kohdistettiin yrityksiin. Tuolloin boikotoitiin Shelliä, Nikeä ja Nestleä, osallistuttiin McDonalds ja UPM -miekkareihin, liimailtiin antimainoksia ja kannatettiin kehitysmaakauppaa. Katu-uskottavuudelle oli välttämätöntä no logo- ideologia ja vaatimaton lookki, joka syntyikin helposti - olimmehan tämän päivän opiskelijoihin verrattuna rutiköyhiä. Ne solukämpätkin joissa asuimme tuskin enää kelpaisivat kenellekään.

Paitsi että ovat alkaneet siirtää vastuuta omasta elämäntavasta pois yksilöltä ja yrityksiltä "päättäjille", näyttää myös kaikenlainen kulutuskritiikki kadonneen nuorten habituksesta, katukuvasta ja varmaan jo yliopistokampuksiltakin. Nyt teini-ikäisen pitää saada sama mitä aikuisenkin. 15 -vuotiaana auto, 17 -vuotiaana ajokortti ja parikymppisenä oma yksiö. Vaaditaan Hanasaaren voimalaitoksen sulkemista, mutta mistä sen hiilenpolton joka-aamuinen kulutuspiikki syntyykään? Siitä kun kaikki menevät yhtä aikaa suihkuun. Siis aamulla suihkuun ! 

Suomessa kodit ovat kuin saunoja, t-paidassa ja paljain jaloin hiihdellään niissä talvellakin. Kun sisälämpö huitelee jatkuvasti yli 23 asteessa on hikisen yön jälkeen suihkuun pakko päästä. Ei kannata yrittää aloittaa tolkuttoman elämäntapamme muuttamista jostakin etäisestä voimalaitoksesta tai "päättäjästä". Se aloitetaan mahdollisimman läheltä. 

Vaikkapa nyt se oma puhelin. Jokainen striimattu videonpätkä vaatii voimalaitoksen ja konesalin jossakin. Et tuskin haluaisi napsautella vedenkeitintä päälle satoja kertoja päivässä? Älä sitten tuhlaa sähköä puhelimellakaan. Et varmaan kehtaisi käydä alvariinsa kaatiksella kippaamassa sinne tavaraa? Älä sitten tee kaatopaikkaa netistäkään. 67 prosenttia 18-29 -vuotiaista nuorista ei tiedä edes oman sähkölaskunsa loppusummaa. Joka neljäs ei tiedä edes, tuleeko oma sähkölasku paperisena vai sähköisenä. Kuitenkin me tarvitsemme Suomeen 10 prosenttia lisää sähkötehoa aivan lähivuosina, koska google, lataukset, videot ja pelit.

"Päättäjille" se tarkoittaa aika monta Hanasaarta.



muokattu 12.3 klo klo 1.15

Etelä-Ruotsissa yksi tuulivoimala tappaa 1-6 lepakkoa vuodessa.




Tuulivoimalaitosten aiheuttama lepakkokuolleisuus meidän leveysasteillamme on nyt laskettu Lundin yliopiston tutkimuksessa

Tutkijat kävivät systemaattisesti läpi myllyjä ympäröivät metsät kolmessa tuulipuistossa ja laskivat löytyneitten lepakonraatojen perusteella laitosten aiheuttaman minimikuolleisuuden. Todellinen kuolleisuus saatiin lisäämällä löydettyjen raatojen määrään löytymättä jääneet raadot. Niitten osuus saatiin selville siten, että toinen tutkija kävi heittelemässä metsään kuolleita hiiriä, jotka raatojen etsijä sitten yritti löytää. Myös raatojen katoamisprosentti laskettiin seuraamalla, missä ajassa hiiret maatuivat tai katosivat petojen suihin.

Tutkimuksen lopputulokseksi saatiin 1,5 - 6,5 kuollutta lepakkoa per voimalaitos, tuulipuistosta ja vuodesta riippuen.

Tukimusaineisto oli pieni, laitokset olivat huomattavan matalia ja sijaitsivat Etelä-Ruotsissa, missä lepakkolajisto on erilainen kuin meillä. Kuitenkin alustavien tulosten mukaan myös Pohjois-Ruotsissa lepakkokuolleisuus voi olla jopa 10-12 raatoa myllyä kohti vuodessa ja sitä suurempi, mitä korkeampia voimalaitokset ovat.

Suomessa lepakkojen "räjähtely" tuulivoimaloiden lähellä on muuttunut toimittajien ja kommentaattoreiden väsyneeksi vitsiksi. "Vaikka poliitikon tiedekommentiksi Matti Putkosen lepakkolausunto oli oikeastaan harvinaisen selkeä ja tuntuu aika kovalta standardilta vaatia, että Putkosen olisi pitänyt käyttää vielä täsmällisempiä termejä kuin tieteellisissä tutkimuksissa käytetään",  Putkosen lausuntoa toistellaan meillä lapsellisella riemulla yhä uudestaan ja uudestaan aina, kun tuulivoiman vastustajat halutaan tehdä naurunalaisiksi. " Vihreän ideologian ja ilmastonmuutoksen torjunnan todellinen luonne taitaa tulla tässä hyvin esille; kummallakaan ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa."*


* lyhennelty lainaus Ilmastotiede -blogin postauksesta "Suuri lepakkoskandaali" 16.10.2016.




20. joulukuuta 2018

Ikean myllyillä ei ollutkaan luvat kunnossa.




Tämän vuoden lokakuussa Twitter räjähti, kun Ikea tiedotti ostavansa Suomesta neljän tuulivoimapuiston koko sähköntuotannon. "Kaavoitus- ja ympäristöluvat ovat valmiina ja seuraava vaihe on rakentaminen", hehkutti Yle.

Ikean tiedotteessa jäi mainitsematta kolme pientä sivuseikkaa. Ribäckenissä ja Ponsivuorella ei ole toteuttamiskelpoisia rakennuslupia, koska niistä on valitettu hallinto-oikeuteen. Verhonkulmalla on lainvoimainen kaava mutta se mahdollistaa vain 215 metrin kokonaiskorkeuden. Rakennuslupien korotus- ja sitä seuraava valitusrumba on Verhonkulmalla todennäköisesti vasta edessäpäin.

Ikean neljästä alueesta vain Långmossassa on lainvoimaiset ja riittävän korkeat (250 m) luvat.

Seuratkaa Tripodien aikaa niin tiedätte, mitä täällä oikeasti tapahtuu.





Googlen tuulipuiston pakkolunastuksia perusteltiin "Suomen ilmasto- ja energiastrategialla".



Valtioneuvosto antoi 16.4.2015 CPC Finland Oy:lle luvan lunastaa yksityisiä kiinteistöjä Kristiinankaupungissa ja Isojoella Lakiakankaan tuulivoimapuiston sähkönsiirtokäytävän rakentamista varten. Käytävän pituus on 30 km ja kiinteistöjä on yhteensä 250. Valtioneuvosto totesi, että CPC:n tuulivoimahanke on yleisen edun mukainen, omaisuuden lunastus on tarpeen hankkeen toteuttamista varten ja että sähkölinjan reitti on tarkoituksenmukainen.

Valtioneuvostolle esitelty sähkölinjan reitti ei ollut se, mitä yva -arvioitsija ja ely -keskus olivat pitäneet parhaana vaihtoehtona. Tämä toinen lyhyempi, 8 km pitkä reitti olisi edellyttänyt tuulivomayhtiöiden yhteisen sähköaseman rakentamista. Fingrid oli ilmoittanut käynnistävänsä sähköaseman suunnittelun vasta, kun jokin taho sitoutuu rahoittamaan sen edellyttämät seitsemän miljoonaa euroa. Fingrid Oyj:n ilmoitukseen siitä, että se ei aio käynnistää laitoksen suunnittelua ennen kuin jokin taho sitoutuu rahoittamaan suunnittelun ja rakentamisen edellyttämät seitsemän miljoonaa euroa.

CPC perusteli toista reittivalintaa 26.2.2016 korkeimmassa hallinto-oikeudessa: 

"... vaatisi ...vähintään seitsemän miljoonan euron peruuttamattoman sitoumuksen, johon käytännössä kenelläkään toimijalla ei suunnitelmien tässä vaiheessa ole ... halukkuutta tai mahdollisuutta ryhtyä johtuen muun muassa siitä, että investointiin liittyy liian suuri taloudellinen riski ottaen huomioon tuulivoimapuistohankkeiden toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten hankkeiden muun luvituksen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen ... eteläiseen sähköasemaan liittyminen tarkoittaisi myös projektien merkittävää viivästymistä ... Suomen ilmasto- ja energiastrategian huomioon ottaminen päätöstä tehtäessä ei ole ... kiirehtimistä, jolla vaihtoehtotarkastelu olisi sivuutettu. Sen sijaan kyse on seikasta, joka nimenomaan tukee lunastuslain edellyttämää yleistä tarvetta."

Lunastusluvat saivat lainvoiman ja 11.9.2018 Google ilmoitti ostavansa Lakiakankaan tuulipuiston koko sähköntuotannon.

Ehkä se ei olekaan öljy eikä vesi, joka ensimmäisenä on loppumassa maapallolta ja jota globaalit yhtiöt joutuvat etsimään, varaamaan ja poraamaan yhä kaukaisemmista kolkista. Ehkä nopeimmin hupeneva resurssi onkin maa. Ihmisistä vapaa maa, ennakoitava ja turvallinen tila, jolle rakentaa jättivoimaloita. Tällaista maata Suomesta nyt haetaan ja siitä yritysten välisissä PPA -sähkönostosopimuksissakin oikeastaan on kyse. Kun näistä maanvaltauksista uutisoidaan mediassa, hyödylliset idiootit peukuttavat somessa.

"Esimerkillistä toimintaa Googlelta!" 



vaatisi kuitenkin joko yhdeltä tai useammalta osapuolelta vähintään seitsemän miljoonan euron peruuttamattoman sitoumuksen, johon käytännössä kenelläkään toimijalla ei suunnitelmien tässä vaiheessa ole ollut halukkuutta tai mahdollisuutta ryhtyä johtuen muun muassa siitä, että investointiin liittyy liian suuri taloudellinen riski ottaen huomioon tuulivoimapuistohankkeiden toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten hankkeiden muun luvituksen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen. Hakijan kannalta eteläiseen sähköasemaan liittyminen tarkoittaisi myös projektien merkittävää viivästymistä
vaatisi kuitenkin joko yhdeltä tai useammalta osapuolelta vähintään seitsemän miljoonan euron peruuttamattoman sitoumuksen, johon käytännössä kenelläkään toimijalla ei suunnitelmien tässä vaiheessa ole ollut halukkuutta tai mahdollisuutta ryhtyä johtuen muun muassa siitä, että investointiin liittyy liian suuri taloudellinen riski ottaen huomioon tuulivoimapuistohankkeiden toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten hankkeiden muun luvituksen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen. Hakijan kannalta eteläiseen sähköasemaan liittyminen tarkoittaisi myös projektien merkittävää viivästymistä
vaatisi kuitenkin joko yhdeltä tai useammalta osapuolelta vähintään seitsemän miljoonan euron peruuttamattoman sitoumuksen, johon käytännössä kenelläkään toimijalla ei suunnitelmien tässä vaiheessa ole ollut halukkuutta tai mahdollisuutta ryhtyä johtuen muun muassa siitä, että investointiin liittyy liian suuri taloudellinen riski ottaen huomioon tuulivoimapuistohankkeiden toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten hankkeiden muun luvituksen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen. Hakijan kannalta eteläiseen sähköasemaan liittyminen tarkoittaisi myös projektien merkittävää viivästymistä
vaatisi kuitenkin joko yhdeltä tai useammalta osapuolelta vähintään seitsemän miljoonan euron peruuttamattoman sitoumuksen, johon käytännössä kenelläkään toimijalla ei suunnitelmien tässä vaiheessa ole ollut halukkuutta tai mahdollisuutta ryhtyä johtuen muun muassa siitä, että investointiin liittyy liian suuri taloudellinen riski ottaen huomioon tuulivoimapuistohankkeiden toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten hankkeiden muun luvituksen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen. Hakijan kannalta eteläiseen sähköasemaan liittyminen tarkoittaisi myös projektien merkittävää viivästymistä

19. joulukuuta 2018

Hallinto-oikeus päätti 25 dB sisämelurajasta.




Vaasan HaO : " Voimalamallin melu ei ole impulssimaista tai kapeakaistaista. Tästä johtuen ei ole tarpeen soveltaa asumisterveysasetuksen alempaa 25 dB toimenpiderajaa. "

Hallinto-oikeus otti kantaa myös melumoodaukseen : " Melumallinnuksessa käytetyllä äänitehotasolla ei ole merkitystä arvioitaessa mallinnuksen luotettavuutta, koska mallinnnuksessa käytettävä äänitehotaso ei määräydy yksinomaan napakorkeuden tai ilmoitetun tehon mukaan. "

Eli lähtöarvot voivat olla mitä tahansa, kunhan laskut on tehty oikein ?

HaO päätti myös, että 100 ha laajuista lainvoimaista turvetuotantoaluetta, jota ei ole vielä otettu käyttöön, ei tarvitse huomioida tuulivoimahankeen riskiarviossa edes silloin, kun myllyt tulevat tämän turvetuotantoalueen päälle. Päätös edustaa Vaasan hallinto-oikeudelle tyypilllistä kehäpäättelyä: "Karttatarkastelusta ei ilmene, että alueella olisi turvetuotantoalueita. Niitä ei myöskään ole osoitettu kaavassa."

Päteekö tämä sitten toiseenkin suuntaan ? Jos 10 000 ha kokoista lainvoimaista tuulivoimahanketta ei ole vielä alettu rakentaa, sitä ei tarvitse huomioida missään kaavassa ? Tuulivoimahankkeen päälle voi perustaa vaikkapa lainvoimaisen suojelualueen ?

Vaasassa turvaudutaan kehäpäättelyyn aina silloin, kun toiminnanharjoittajan hyväksi ei löydy selkeää argumenttia:

Muutoksenhakija : "Tuulivoimayhtiön vastineessa on yleiskaavaan liittyviä olennaisia seikkoja, joita ei ole kaavaselostuksessa.  Kaupunginvaltuutetut tai viranhaltijat eivät olleet tietoisia näistä seikoista, kun yleiskaava hyväksyttiin." 

HaO : " Tuulivoimayhtiön tarkennettu näkyvyysanalyysi ei ole voinut olla viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden käytettävissä kaavaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä. Päätös ei ole syntynyt virheellisesssä järjestyksessä."

 Olenko vain huono häviäjä vai oliko Platon sittenkin oikeassa?  "Oikeus ei ole mitään muuta kuin sitä, mikä on edullista väkevämmälle. "


Lähde: Vaasan hallinto-oikeus 18/0489/3. Valitukset yleiskaavasta.

Päätöksen lauseita on tässä luettavuuden vuoksi lyhennetty.




Kristiinankaupunki sanoi ei 300 metriä korkeille voimalaitoksille.




" Kristiinankaupungin Yhdyskuntarakentamisen lautakunnan lausunnossa todetaan mm, että kaupunki ei hyväksy 300 m:n kokonaiskorkeutta ... Pyhävuoren alue on kokonaisuudessaan virkistysalue, joka luokitellaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi ... Tuulivoimapuiston rakentaminen tähän kulttuurihistorialliseen ympäristöön ja lähelle kyliä tuo erittäin negatiivisia maisemallisia vaikutuksia eikä kaupunki puolla sitä. "

Lähde


PS: 300 m haamurajaa hätyytellään jo Lappajärvellä ja Akaassakin. Abo Wind kuvittelee tuovansa jopa 7 MW turbiinit 1,1 km etäisyydelle asutuksesta.

Lähde

Alaston Suomi.




  Kestilä. Noin 110 hehtaaria.


  Kestilä. 97 hehtaaria.


  Oulainen. 250 hehtaaria.


  Oulainen. 60 hehtaaria.







Metsä rauhoittaa hiljaista metsänomistajaa.





Metsäkeskukset louhivat parhaillaan tietokannoistaan kuumeisesti esiin niitä vihonviimeisiä metsänomistajia, jotka jostakin syystä eivät halua myydä puuta.

Näistä "hiljaisiksi" kutsutuista on puukaupan ammattilaisilla käytössään kauhistuttavan tarkat tiedot.

Hiljainen metsänomistaja on keskimäärin 66 -vuotias mies, joka omistaa metsää 21-27 hehtaaria. 99% hänen metsästään tarvitsisi metsäkeskuksen näkemyksen mukaan toimenpiteitä. 46% metsälöstä on siinä kunnossa, että se pitäisi hakata kiireellisesti. 

Hiljainen metsänomistaja asuu keskimäärin lähes 200 km päässä metsästään, joka sijaitsee todennäköisimmin Lapissa tai Uudellamaalla. Puuta hän ei ole myynyt kymmeneen vuoteen. Viimeisestä metsänkäyttöilmoituksestakin on kulunut 13 vuotta. Tärkeimmäksi syyksi hän on ilmoittanut avohakkuun välttämisen ja metsän ominaispiirteiden säilyttämisen. Tämä mies ei halua raskaita metsäkoneita metsäänsä. 

Hiljainen metsänomistaja ei toivo yhteydenottoja puunostajilta. Hän ei ole kirjautunut metsään.fi -palveluun eikä ole antanut metsäkeskukselle lupaa metsävaratietojensa selailuun. Jos hänellä on metsäsuunnitelma, sitä ei noudateta. Kaikista rästeistä johtuen hiljaisella miehellä on metsässään motteja enemmän kuin muilla, muikeat 135 m3/ha.

Seitsemän prosenttia metsämaan pinta-alasta on hiljaisten omistuksessa.

Maan hiljaisten sisällä on vielä erillinen pienempi ryhmä, jota metsäammattilaiset kutsuvat "täysin passiivisiksi". Heidän metsätilallaan ei tehdä edes polttopuita. Mikään metsän käyttö ei kiinnosta heitä. He omistavat yhden prosentin Suomen metsämaan pinta-alasta.

Minun ikäluokkani on viimeinen, joka vielä löytää uudistusiän ylittäneitä metsiä suojelualueitten ulkopuolelta. Seuraavilla polvilla tätä mahdollisuutta ei enää ole. Ne kaikki tullaan hakkaamaan todennäköisesti jo minun elinaikanani. Siis aivan kaikki. Yksi prosentti passiivisia metsänomistajia ei pysty ylläpitämään luonnonmetsien lajistoa eikä siirtämään luonnonperintöä seuraaville polville, vaikka nämä luonnonsuojelun sankarit kutsuttaisiin Linnan juhliin joka itsenäisyyspäivä sotaveteraanien lisäksi.

Eikä sitten muita.


Lähde

Haltia, Rämö, Pynnönen, Valonen ja Horne 2017 : Miksi metsien taloudellisia mahdollisuuksia jätetään käyttämättä? Metsänomistajien aktiivisuus ja siihen vaikuttaminen. - Pellervon taloustutkimuksen raportti 255.






29. elokuuta 2018

250 metriä korkeat kaapelihirviöt pystyyn suunnittelutarveratkaisulla.


















Suomen ensimmäinen vapaarahoitteinen tuulivoimahanke toteutetaan suunnittelutarveratkaisulla ilman yleiskaavaa, ilman ympäristövaikutusten arviointia, ilman Natura -arviointia ja ilman ympäristölupaa. Suunnittelutarveratkaisussa kuultiin vain rajanaapureita. Rakennusluvan myönsi Iin kunnan rakennustarkastaja.

Kahden kilometrin säteellä voimalapaikoista on useita Natura - ja FINIBA -alueita. Perämeren rannikon tärkeä lintujen muuttoreitti kulkee parin kilometrin päässä. Teitten ja kaapeleitten alle jää METSO -suojelualueita.


 Mutta markkinoitten ehdoilla mennään...?


















klo 15.04 korjattu "rajanaapureita"



28. elokuuta 2018

Luontojärjestöt valittavat rakennetuista tuulivoimaloista.





kuva : Tuuliwatti



Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja lintujärjestöt ovat valittaneet Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen Olhavan, Myllykankaan, Palokankaan, Mäkikankaan, Jokelan, Tohkojan, Puskakorvenkallion, Kokkokankaan, Torvenkylän, Juurakon, Paltusmäen, Parhalahden sekä Vartinojan tuulipuistojen maakuntakaavamerkinnöistä. Järjestöjen mukaan "näitä voimala-alueita ei tule hyväksyä siitä huolimatta, että ne on rakennettu. Yhteisvaikutuksia on selvitetty seurannoin jälkikäteen, mutta tuloksia on vasta muutamasta muuttokaudesta ja tilanteesta, jossa voimalakokonaisuuksien rakentaminen on vasta meneillään. Seurannan perusteella ei voida vielä päätellä rakentamista haitattomaksi. Kalajoen tapaukset osoittavat, että varovaisuusperiaatteen vastaisesti on joka tapauksessa toimittu ja virheitä tehty." 

Useimmilla näistä alueista ovat asukkaat jo vuosien ajan parhaansa mukaan ilman apua yrittäneet puolustaa elinympäristöään. Samaan aikaan luontojärjestöt ovat vetelillä lausunnoillaan "tuulivoima on sijaintikysymys" kritiikittä kuitanneet kaikki ongelmat sielläkin, missä "sijaintikysymykselle" on kaavoitettu ja luvitettu viidesosa tai jopa kolmasosa koko kunnan pinta-alasta.




4. elokuuta 2018

Ampukaa viestintuoja! Miksi Ylen vihreä uutisointi ärsyttää ?




Yle -uutisten äkkiväärä vihertyminen parin viime vuoden aikana on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Ylen uutislinja radikalisoitui viimeistään vuoden 2017 alussa, kun Riikka Räisänen (o.s. Venäläinen) aloitti uutis- ja ajankohtaistoiminnan päällikkönä. Erityisesti ilmastonmuutoksesta, kasvissyönnistä ja eläinten oikeuksista tulee Ylen toimittajilta nyt pääuutislähetyksiinkin sen tason settiä ("naiset jättävät lisääntymättä ilmastonmuutoksen takia"), jonka rinnalla Animalia -lehtikin vaikuttaa laimealta ja vanhanaikaiselta julkaisulta. Mutkat ja faktat vedetään Ylessä suoriksi erityisesti silloin, kun on tilaisuus yhdistää ilmastonmuutos ja eläinten oikeudet samaan uutisjuttuun ("sään ääri-ilmiöt eivät haittaa härkäpavun viljelyä"). Mitä äärisäihin tulee ovat toimittajat jo kokonaan luopuneet futuurin tai konditionaalin käytöstä ja siirtyneet preesensistä reippaasti perfektiin ("Salpausselän eteläpuolelta on vanhat kuusikot hakattu kirjanpainajien takia"). 

Ei niin pientä eläinoikeusrikosuutista maailmalla, ettei se päätyisi Ylen nettisivulle. Jos välillä on pakko kirjoittaa jotakin positiivista karjataloudesta ("suomalainen voi on maailmalla huippuluokkaa"), se heti häivytetään lukijan mielestä jutulla naudan älykkyydestä tai joistakin aktivisteista, jotka elävät metsässä ja syövät paarmoja.

Ylen tavoite ei ole "tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja pistää päättäjiä tiukille", kuten vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen väittää. Pikemminkin toimittaja ja blogisti Tenho Kiiskisen sanoin, "valtamedian päämäärä on osoittaa rahvaalle sen paikka: te ette päätä keskustelun ehtoja ettekä varsinkaan sitä, mistä puhutaan totena." Ylen päämäärä on ylläpitää ja vahvistaa maamme lukeneiston ryhmäidentiteettiä. On samantekevää, vaikka siihen kuulumattomat rautakourat ja muut karvahatut ovat jo kauan sitten lakanneet seuraamasta Ylen sisältöjä. Ei heitä ole tarkoituskaan käännyttää. Kuten Tuula Komsi blogissaan arvelee, toimittajat tekevät välillä tietoisesti huonoja juttuja provosoidakseen tämän kansanosan entisestäänkin häpeämään itseään.

Fakkiutuminen tiettyyn näkökulmaan ja agendan täydellinen läpinäkyvyys on kuitenkin alkanut ärsyttää myös meitä, jotka jaamme toimittajien kanssa jokseenkin samanlaisen vihreän arvomaailman ja esim. metsien suojelusta tai eläinten itseisarvosta samanlaiset mielipiteet. Miksi?

Puskasta huutelu

Tunnistaako kukaan tai osaako nimetä yhtäkään Ylen kotimaan uutistoimittajaa? Ollapa siellä vakivirassa mukavalla kuukausipalkalla nimettömänä suoltamassa agendaansa. Jokaisella tekstilläsi kymmeniä ellei satoja tuhansia lukukertoja. Vaikka juttusi miten pyllähtäisi, siinä on alla vain vastaavan päätoimittajan nimi. Kadulla saat kulkea anonyyminä, iso paja suojelee sananvapauttasi vääränlaiselta palautteelta ja "vihapuheelta".

Dogmit


Jos kyseessä on dogmi, kuka tahansa kelpaa Ylelle asiantuntijaksi. Perhosia vuodesta 2010 kerännyt harrastaja löytää koko ajan uusia lajeja ilmastonmuutoksen takia. Eräs vanha isäntä Paraisilta sanoo, että myös jalot lehtipuut ovat alkaneet levitä. Turun yliopiston antropologian professori arvelee, että pilvisyys tulee lisääntymään eniten Kymenlaaksossa. Nuori ely -keskuksen liikennevirkailija kertoo, että lumiauroille ei enää tulevaisuudessa ole käyttöä. 

Jos kyseessä on dogmi, virheitä ja kömmähdyksiä ei korjata. Kun Suomen koko härkäpapusato mätäni viime kesän sateissa pilalle, Ylen jutut "nurmipeltojen korvaamisesta ihmisravinnoksi sopivilla palkokasveilla" loppuivat siihen.

Mittakaavaharhat

Vegaanius on pelkkää harhaa, joutui Hesarikin jo myöntämään. Yle on tehnyt valtakunnan verkkoon useita juttuja eräästä Valkeakoskelle suunnitellusta kaivoksesta. Kaivoksen pinta-ala olisi hurjat kaksi hehtaaria. Kuivan kesän jäljiltä meillä on 300 hehtaaria palanutta metsää. "Olosuhteet ruokkivat voimakkaita ja suuria metsäpaloja", Yle alarmisoi.

Jankkaaminen

Hotelliketjun ravintolapäällikkö kertoo, että 96 % asiakkaista syö pekonia aamiaisella. "Vaihtoehtodieetit yleistyvät hotelleissa", otsikoi toimittaja. Ely -keskusten päälliköt lausuvat yhteen ääneen, että  LUOVA -virastossa ympäristövalvonnan taso ei heikenny. Studioon raahataan kuitenkin Hanna Halmeenpää epäilemään asiaa. Entomologit selittävät selittämästä päästyäänkin, että ei ole olemassa riittävän pitkiä havaintosarjoja todistamaan hyönteisten vähentyneen Suomessa. "Pienet mustat kärpäset eivät ole vähentyneet", summaa toimittaja, joka on ilmeisesti käynyt heinäpellolla tai jossakin suolla näin toteamassa.

Big ideas are not there



The New York Timesista ei löydy pohdintaa amerikkalaisten tolkuttomasta luonnonvarojen kulutuksesta, järjettömistä puolustusmenoista, oppimattomuudesta, miksi siellä väki niin helposti sortuu huumeisiin eikä muistakaan kansakunnan kohtalonkysymyksistä. Amerikkalaiset toimittajat jakavat toisilleen Pulitzer -palkintoja maailmanhistorian juoksussa merkityksettömistä pikkujutuista, jotka kertovat lähinnä toimittajien omista addiktioista: vakoojista, servereistä, sähköposteista, kuka kävi Venäjällä ja kuka puhui kenenkin kanssa.  

Meillä Yle ei onnistu avaamaan tärkeitä keskustenlunaiheita koko koneistollakaan. Saamme lukea ruokapiireistä, vegaanimessuista, sirkkatehtaista mutta emme suomalaisen puutavaran huonosta laadusta, maataloustuista, kaupan keskittymisestä.

Ne ovat liian isoja kaadettaviksi.


korjailtu klo 22.12

Kuukauden kommentit





"Näinä hetkinä sitä toivoisi kannibalismin olevan seuraava ruokatrendi."

Tuomas Enbuske, IL 27.7




"Jos kyse on ilmastonmuutoksen aiheuttamasta muuttoliikkeestä, silloin se tietenkin suuntautuu yhtä voimakkaana kuin Suomeen, myös Siperiaan, Grönlantiin, Alaskaan yms yhtä mainion ilmaston alueille. Putin taisi jopa luvata Siperiasta hehtaarin tontin ilmaiseksi jokaiselle, joka sinne suostuu menemään."

Jussi Linjama, US 22.6




"Kännykkäsovelluksesta ei voi tehdä maalarin hattua. Kännykkä ei kelpaa suojaukseen roskaisissa töissä. Siitä ei synny bioystävällistä jätepussia. Siihen ei voi kääriä kukkia talvipakkasella. Siitä ei ole materiaaliksi askarteluun eikä sitä voi silputa paperimassaan. Siitä ei synny kummoista leijaa. Sen välissä ei voi prässätä kasveja eikä se käy sytykkeeksikään. Sateen tullessa sillä ei suojaa kampausta. Sitä ei voi levittää aamukahvipöytään ja jakaa osia muille. Sillä ei voi kuivata ja kiillottaa ikkunoita eikä pyyhkiä pyllyjä ulkohuusissa. Se ei kelpaa kalan kääreeksi savustukseen. Ei siitä ole edes uusiokäyttöön."

nimikerkki xivis, HS 18.6



8. maaliskuuta 2018

Yleistä etua ja tarkoituksenmukaisuutta ei täällä valvo kukaan.




Vihreille meni taas helpot irtopisteet, kun Yle tuuttasi otsikon : "Ympäristön valvonta romuttuu – maakuntauudistuksessa viranomaiselta häviää valvontaoikeus."

Vihreät populistit esittävät huolta ely -keskusten lakkauttamisen myötä katoavasta "itsenäisestä" ympäristövalvonnasta. Kyseessä on lakiehdotus valtion uudesta lupavirastosta (LUOVA), josta on poistettu sanat "virasto valvoo yleistä etua" ja "ympäristötehtävien toimialalla on erityinen riippumattomuus". Lisäksi LUOVA -viranomaisella ei olisi enää mahdollisuutta hakea muutosta saman viraston toisen viranomaisen tekemään päätökseen. 

Vaikka ely -keskusten valitusoikeus kuntakaavoihin ja kaavoitukseen liittyvät viranomaisneuvottelut käytännössä poistettiin laista jo viime vuonna, valvontaviranomaisen ikeestä vapautuneet kunnat eivät ole alkaneet kilvan rustaamaan lainvastaisia kaavoja. Meillä ollaan niin varpaillaan perustuslain 2.3 pykälästä ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”, että se on tatuoitu kunnanviraston jokaisen työntekijän otsaan. Kunnissa kyllä saadaan suurta ympäristötuhoa aikaan lainmukaisinkin keinoin. Valitusten olematon läpimenoprosentti KHO:ssa kertoo, kuinka vaikea on löytää viranhaltijoiden kyseenalaisimmistakaan päätöksistä mitään suoranaisesti lainvastaista. 

Yleinen etu on käsite, jota ei ole missään määritelty. Meillä yleisen edun valvonta ja laillisuusvalvonta ovat käytännössä sama asia. Jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain minimitason, toiminnan katsotaan olevan yleisen edun mukaista. Yleisen edun käsitteen sisällä on ristiriitaisia intressejä. Koko Pohjanmaan kaavoittaminen täyteen tuulivoimaloita voi olla globaalia ilmastonmuutosta pelkäävän ihmiskunnan etu, mutta paikallisten ihmisten etu se ei ole.

Ely -keskukset ovat hyvin harvoin valittaneet aluehallintovirastojen tai kuntien päätöksista, mikä jo sinällään kertoo, että ne eivät todellisuudessa valvo yleistä etua. Ely ei valittanut Rannikko-Pohjanmaan tuulimaakuntakaavasta, vaikka siinä osoitettiin kaksinkertainen määrä tv- alueita ennakoituun tarpeeseen nähden jopa matkailun vetovoima-alueelle ja kansallisesti tärkeälle lintualueelle. Jurvan Sarvinevan esimerkki taas osoittaa, että ely tekee tosiasiassa vain teknistä laillisuusvalvontaa. Ely valitti avin päätöksestä myöntää turpeenottolupa Sarvinevalle, koska pintavalutuskenttä osoitettiin ojitetulle suolle ja happamien alunavesien kalkitusmenetelmän toimivuudesta ei ollut takuita. Samat perustelut löytyivät toki myös Kurikan luontoseuran ja Maalahden kunnan valituksista ja lupa olisi kaatunut joka tapauksessa ilman elyn väliintuloa. Lakipykäliin perustumaton yleinen etu - seutukunnan viimeisen suon turpeenotto ja paikallisyhteisön laaja vastustus - ei ollut valitusperusteena.

Etelä-Pohjanmaan turvemaakuntakaavan ohjausryhmässä "itsenäinen" ely ei valvonut edes oman ministeriönsä säädösten noudattamista. Vaikka ohjausryhmässä oli neljä ely -virkailijaa, se päätyi esittämään 2 suota suojeltavaksi ja yli 280 suota turpeenottoon. Millään sydämen sivistyksellä ei kaavaehdotusta voi pitää yleisen edun mukaisena. Se ei ole edes YM:n ohjeitten mukainen, koska kaikki vähintään maakunnallisesti arvokkaat suot olisi pitänyt osoittaa kaavassa.  

Yleisen edun valvonnan pitäisi olla tarkoituksenmukaisuusvalvontaa. Ei ole tarkoituksenmukaista ottaa maakunnan viimeistä laakiokeidasta turpeenottoon tai rakentaa 230 m korkeaa tuulivoimalaa 150 m päähän Natura -alueesta. Joitakin suurimpia vesivoimahankkeita lukuunottamatta viranomaiset varovat visusti astumasta aidon ja puolueettoman intressivertailun alueelle. Sehän on "toiminnan tarpeetonta haittaamista" ja "toiminnanharjoittajan varpaille astumista". En usko että mikään virkasääntö tai ylhäältä tuleva ohje sinällään kieltäisi tämän. Kantaaottamaton viskaalikulttuuri johtuu perisuomalaisesta konsensushakuisuudesta, virkamiesten mukavuudenhalusta ja oman urapolun varmistamisesta. Ely -keskus on itse kutistanut itsensä pelkäksi toiminnanharjoittajien lakiasiain neuvonantajaksi.

1980 -luvulla vesi- ja ympäristöpiireissä kaikkea vastustaneet ja nyrkkiä pöytään lyöneet risuparrat, nämä lääniensä vihatuimmat virkamiehet, ovat jo kauan olleet eläkkeellä. Rekryissä painotetaan nykyään toisenlaisia ominaisuuksia. Kuulin nuorena harjoittelijana omin korvin erään yksikön päällikön sanovan, että eräs hyvin kokenut virkailija ohitettiin johtajavalinnassa, koska hän oli "jääräpää", joka ei "tullut toimeen" asiakkaitten kanssa. Liiallisen sovittelun seurauksena esimerkiksi Kurikan tuulivoimakaavoituksessa tehtiinkin sitten käytännössä kaikki mahdolliset lepsukset (asiasta lisää tässätässätässä, tässä, tässä, tässä ja tässä). 

Jostakin sentään olen samaa mieltä Ville Niinistön ja Satu Hassin kanssa: "Valtion hallinnossa tarvitaan itsenäisiä, ympäristöä puolustavia viranomaisia, jotka eivät katso asioita elinkeinoelämän lyhyen aikavälin etu edellä."



Kuukauden kommentit




"Terve, olette ilmeisesti kaavoittamassa 2 suota suojelukäyttöön ja 250 suota turvekäyttöön. Voisitteko kaavoittaa uudestaan luontoystävällisellä tavalla. Häpeällistä toimintaa taholtanne."

muistutus Etelä-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavasta




"Ylen voi rinnastaa voodoo -uskontoon. Se vaikuttaa vain niihin, ketkä siihen uskovat."

kommentti Suomen Uutisissa 19.2.2018




"Uusimpien tutkimusten mukaan tuollaiset viikon työmatkat Sambiaan tuhoavat maapallon tehokkaammin kuin mikään muu ihmisen tekemä asia ikinä ... ja tuho täydentyy kun viikon työmatkalta Sambiasta tullaan takaisin lähtöpaikkaan ... ympäristötietoinen ihminen jäisi sinne Sambiaan...mutta ehei...rampataan edestakaisin. 

Jokainen ikäluokka herää samaan luonnontuhoutumisangstiin, yrittää jotain mitätöntä parannusta, pettyy, tottuu, unohtaa ja jatkaa tuhoamista...koska pitäähän lapsilla sentään olla asiat kuten lapsilla pitää asiat olla."

kommentti HS 22.2.2018




"Koska kyseessä oli työmatka, voi ajatella, että päästöt kas­vattavat työnantajani hiilijalanjälkeä, eivät henkilökohtaista."

toimittaja puolustautuu, HS 23.2.2018




"...waffle about climate change (which plays well to the Guardian readers) is a dangerous distraction and diversion from the main issues. Focusing on the issue of climate change in Malawi, instead of real fixable problems, will cost in human lives and human suffering."

kommentti The Guardianin juttuun "Why climate change is creating a new generation of child brides" 26.11.2017




Hauska on metsässä samoilla.





Pentti Linkola kertoo usein haastatteluissa, kuinka luonnossaolo tuottaa hänelle nykyään enemmän surua kuin iloa. Vannoutuneen luonnonystävän suusta kuultuna tämä on outoa ja suorastaan virallisen narratiivin vastaista. Tutkimustenhan mukaan jo lyhyen luontoretken pitäisi alentaa samoilijan stressiä ja verenpainetta ja lisätä hyvää oloa. Metsän kuuluisi tällä tavoin tuottaa hänelle ekosysteemipalvelua

Brittilehdissä kirjoitetaan jatkuvasti pohjoismaalaisten ykkössijoista onnellisuusmittauksissa. Siellä eräs lukija kiteytti asian näin : suomalaisten onnellisuus ei johdu hyvinvointiyhteiskunnasta vaan siitä, että heillä on vielä metsää ympärillään.

Nettikommenteista käy epäsuoraan ilmi myös onnellisuutemme laajamittainen seuraus. "En viihtynyt Suomessa, koska metsä siellä oli yksitoikkoista, maisema monotonista". Britit ovat oikeassa. Hyvinvointimme varjopuolen löytää menemällä metsään. Siis aivan mihin tahansa metsään. Kärkisijamme rankingeissa on perustunut perhemetsätalouteen, tähän armottomaan, brutaaliin, sukupolvelta toiselle siirtyvään luonnonhävitysvimmaan, jonka mahdollistaa välinpitämättömyys alkuperäisluontoa kohtaan ja ikiaikainen, vaiettu, perisuomalainen metsäviha. Olen hiihdellyt läpi kymmenien tuhansien hehtaarien laajuisia yhteismetsiä, joissa ei ole jätetty aarinkaan verran luonnontilaista vanhaa puustoa, ei säilytetty metriäkään puroa vapaana virtana, ei varjeltu neliösenttiäkään suota ojituksilta. Ja koko maa näyttää samalta, aivan kuin täällä olisi vain yksi metsänomistaja.

Pohjois-Suomen jokirakentamisen sosiaalisen kestävyyden seurannoissa tuli ilmi ympäristön tärvelemisen pysyvä vaikutus kansanluonteeseen. Padottujen jokivarsien asukkaat passivoituivat, heidän keskuudessaan alkoi esiintyä masennusta ja itsetuhoisuutta. Nopean kertaluontoisen toimenpiteen, lohijokien patoamisen, aiheuttama pitkäkestoinen suru ja umpimielisyys näkyy pohjoisen ihmisissä vielä tänä päivänä. Kuinka sitten vaikuttaa mieliimme paljon hitaampi prosessi, metsien hävittäminen ja metsäluonnon vääjäämätön köyhtyminen? Kuinka työstämme tätä Linkolan tarkoittamaa angstia ja maailmantuskaa, jonka vaikkapa tunnin oleskelu suomalaisessa tehotalousmetsämaisemassa aiheuttaa? Tunnistan oireet itsessäni, mutta koskaan en muista asiasta käydyn minkäänlaista keskustelua mediassa enkä oman viiteryhmäni sisällä.

Yleisimmät mielenhallinnan keinot lienevät tässä tapauksessa : välttele tai pakene.

Pakenijat pakenevat höyhensaarille, siis johonkin ulkosaaristoon, Färsaarille tai tunturiin, mahdollisimman syrjäiseen paikkaan, jossa voi teeskennellä kuin ei ihmistä olisikaan. Etuoikeutetut biologit hakeutuvat näille etäisille asemille, missä sitten muka ovat jotakin rengastavinaan ja tutkivinaan. Todellisuudessa tämän eskapistisen joukon pää ei vain kestä sitä, mitä mantereella ja talousmetsissä tapahtuu. 

Massat pakenevat pitkospuille, kansallispuistoihin ja muihin ihmiselle varattuihin ei-toiminnallisiin metsämuseoihin. Koko loppuelämänsä voi helposti viettää pelkästään näissä hienoissa metsäkulisseissa retkeillen. Vielä 2000 -luvulla, kun metsäkeskuksilla oli käytössään suuret määrät
metsäluonnonhoitorahoja, suurin osa niistä ei mennytkään metsäluonnon hoitoon vaan reittien, pitkosten ja lintutornien rakentamiseen. Yhteiskunnan tahtotila on saada viimeisetkin satunnaiset samoilijat pois talousmetsistä ohjatun ulkoilun piiriin ja luontopoluille, pois todistamasta, minkälaisia käytäntöjä reittien ulkopuolella harjoitetaan. 

Välttely psykologisena selviytymiskeinona ilmenee ihmisten elinpiirien supistumisena. Herkimmät siirtyvät kokonaan kaupallisiin tiloihin, kuluttamiseen, viihteeseen. Tähän ryhmään uhkaan aika ajoin itsekin vajota. Paetaan Paris Hiltonin maailmaan, käydään samoilemassa enää lähinnä Prismassa.

Koska suurin osa metsistä on nykyään kulkukelvottomia, sinne ei mennä, ellei ole aivan pakko. Kun metsissä ei ole enää ihmisen hajua, niissä viihtyvät sudet, ilvekset ja villisiat. Metsänarvioijat, jotka ennen tekivät työtään metsässä, istuvat nyt sisätiloissa tutkimassa laserkeilausaineistojaan. Metsästäjät istuvat autoissaan seuraamassa näytöltä koiran kulkua. Olen kerran elämässäni törmännyt metsässä samoilumetsästäjään. Tämä tapahtui Suomussalmella vuonna 1999. Marjastajatkin pysyttelevät metsäteiden varsilla lähellä autojaan. Jos kauemmas yrittävät, on heti vastassa joku äestys, laikutus, allas, oja, ura tai muu vesitalouden järjestely, joksi uudisojitusta nykyään kutsutaan.

Aura Koivisto kirjoittaa romaanissaan Metsäretkiä (1992):


" Kukaan ei ole tullut minua metsässä vastaan pelkkänä kulkijana. Metsässä liikutaan vain jotakin hakemassa, luonto on vain materiaalista hyödyntämistä varten. Mennään keräämään, metsästämään, laittamaan verkot tai katiskat, mukana on korit ja ämpärit, aseet tai kamerat. En minäkään osaa olla pelkkä kulkija. En täällä, missä metsäautotiet puhkaisevat joka lohkon, missä talouskuusikkoa riittää viiden, kymmen minuutin askeltamiseen - sitten tulee läpipääsemätön tikkutaimikko tai aukko. Ei noissa metsänraasteissa siedä olla muuten, pitää tuijottaa johonkin pieneen suppiloon, katiskaan, marjamättääseen tai tähtäimeen. "


24. tammikuuta 2018

Betonimyllärit kilpajuoksusilla Pyhäjokilaaksossa.



Kirjoittelin viime kesänä, kuinka Pohjois-Pohjanmaan liitto on vetänyt ruksit Pyhäjokilaakson kulttuurimaisemaan suunniteltujen uusien tuulivoimalaitosten yli. Maakuntaliitto perusti kielteisen arvionsa FCG:ltä tilaamaansa laadukkaaseen - ehkä parhaimpaan koskaan näkemääni - maisemaselvitykseen. Siinä on mm. ensi kerran konaisvaltaisesti tarkasteltu laitosten näkymistä kyliin ja jopa yksittäisille luonnontilaisille soille:


  

Matkanivan kylän asukkaana ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes huomasin, että kaikki nämä Oulaisten ja Haapaveden rajalle puuuhatut jopa 150 myllyä roikkuvatkin edelleen mukana
maakuntakaavakartassa "selvitysalueina". Maakuntaliitto selvittelee Pyhäjokilaakson maisemaa edelleen tuulivoimarakentamiseen sopivaksi samalla, kun se on vienyt maakuntakaavan pikavauhtia jo ehdotusvaiheeseen asti.

Saksalainen VSB Holding GmbH ei ole jäänyt maakuntavaltuuston päätöstä odottamaan vaan on painostanut Haapaveden kaupunkia aloittamaan oman - kaksi kertaa pöydälle jätetyn - puistonsa kaavoittamisen. "Kun Haapavedellä on jo tuulipuistoksi kaavoitettu alue, kaupunki ei voi suoraan kieltäytyä toisesta. Kehitämme isoja hankkeita, joilla on mahdollisuus selvitä vapailla markkinoilla" (Haapavesi -lehti 4.10.2017). Sopivan maanomistuksen (valtio + yhteismetsä + seurakunta) sekä lestijärvisen vannekauppiaan edeltäkäsin tekemän myyräntyön lisäksi ei VSB:n edustajilla ollut yleisötilaisuudessa esittää mitään muuta erityistä syytä sille, miksi he haluavat tulla juuri Pyhäjokilaaksoon. Haapaveden yhteismetsää oli tuskin ehditty perustaakaan, kun se jo annettiin vuokralle kuin kehitysmaan lapsi ilotaloon.

Jo satamäärin haapavetisiä on ilmoittanut kaupunginhallitukselle muuttavansa pois, jos saksalaisten hanke saa lainvoiman. Hieman ihmettelen, kuinka on näitten autioituvien kylien tuvista saatu addressiin moinen määrä nimiä, kun hankealueella ei varsinaisesti ole muuta kuin pelkkää mettää. Mutta eipä siinä mitään, olisin itsekin allekirjoittanut paperin mielelläni. Tähänkin pihaan VSB:n sylttytehtaat näkyisivät joen takaa Mäyränperän ja Annosen saarten yli kuin ristinpuut Golgatalta.


muokattu klo 23.34

Kansa ei luota viranomaisiin tuulivoima-asioissa.



Kuortaneella 53 % vastaajista ilmoitti, ettei luota viranomaisiin tuulivoimaloiden suunnittelussa. Vastauksia saatiin 276 kpl 5 km säteellä hankealueesta.

Haapajärvellä 59 % vastanneista kyseenalaisti viranomaisten ammattitaidon tuulivoimakysymyksissä. Kysely tehtiin 500 talouteen 10 km säteellä hankealueesta. Vastausprosentti oli 34.


Lähteet :

Viiskunta -lehti 20.1.2017
Maaselkä -lehti 16.11.2017