12. lokakuuta 2015

Maaseudun Tulevaisuus



Työ- ja elinkeinoministeriössä siis suunnitellaan uutta tukijärjestelmää tuulivoimalle. Vaihtoehdot ovat samat kuin viime kerrallakin. Uusi tuki olisi "kustannustehokas ja teknologianeutraali" investointituki, tuotantotuki tai uusiutuvilla tuotetun sähkön sertifikaatti eli ostovelvoite. 

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian valmistelua ei ole kuitenkaan vielä edes aloitettu. Millä valtakirjalla TEM:n virkamiehet oikein toimivat ?

Hallitusohjelmassa lukee ainoastaan, että "luovutaan hiilen käytöstä energiantuotannossa 2020 -luvun aikana." Sama asia todettiin jo edellisen hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa vuonna 2013. Lisäksi tuolloin kirjattiin, että sähkön nettotuonnista pyritään eroon, mikä "edellyttää tuulivoiman syöttötariffin jatkamista jossakin muodossa 2020-2025." Asia täsmennettiin TEM:n energia- ja ilmastotiekartassa viime vuonna. Siinä tavoitteeksi asetettiin "Suomen omavaraisuus sähkön tuotantokyvyssä" vuoteen 2050 mennessä. 

Suomessa pitäisi siis olla joka hetki kapasiteettia tuottaa kysyntää vastaava määrä sähköä. Pöyryltä tänä vuonna tilatussa selvityksessä kuitenkin todetaan, että "mahdollisuudet vastata sähkön huipputehon tarpeeseen Suomen omalla tuotannolla ovat vähäiset" tuotantotavoista riippumatta. Huonoimmin se onnistuu tuulivoimalla :



Hallitusohjelman lause vähähiiliyhteiskuntaan siirtymisestä perustuu TEM:n pitkän aikavälin energiatiekarttaan. Se puolestaan perustuu VTT:lta vuonna 2012 tilattuun skenaarioon "Low Carbon Finland 2050." Siinä maalaillaan tuulivoimalle ruusuisia tulevaisuuskuvia. 

Pienin vaadittava tuulituotannon määrä Suomessa vuoteen 2050 mennessä olisi yli 9 TWh vuodessa. Tämä minimituotanto olisi riittävä siinä tapauksessa, että kaikki vanhat ydinvoimalat korvataan uusilla ydinvoimaloilla, biopolttoaineita on käytössä rajattomasti, Suomen koko rakennuskannan energiankulutus pienenee alle puoleen ja lisäksi Suomen terästeollisuus ottaa käyttöön CO2:n talteenottomenetelmän, jolloin kaukolämpölaitokset voivat jatkaa hiilidioksidin tupruttelua lähes nykyiseen malliin. 

Worst case -skenaariossa eli "riskikasaumassa" tuulivoimaa tarvittaisiin lähes 30 TWh/a. Tällöin biomassan saatavuus osoittautuu rajalliseksi, vanhoja ydinvoimaloita ei uusita ja hiilen talteenottomenetelmää ei saada käyttöön, joten kaukolämmön tuotannosta on luovuttava lähes kokonaan :



Low carbon -yhteiskunnassa säiden mukaan vaihtuva sähkön tuotanto lisää kokonaiskapasiteetin tarvetta, kun kapasiteetin vuotuinen käyttöaika pienenee. Tämä alkaa VTT:n skenaarioissa
näkyä Suomessa jo 2020 -luvulla. Vähähiilisyys tarkoittaa myös sähkönkulutuksen voimakasta kasvua. Se johtuu ennen muuta kaukolämmön tuotannon vähenemisestä sekä kotitalouksien sähkönkulutuksen kasvusta, vaikka kotitalouksien suora sähkölämmitys väheneekin. GTK arvioi hiljattain, että Suomessa voitaisiin käyttää maalämpöä 10 TWh vuodessa. Mutta pumppulämpökin vain kasvattaa sähkönkulutusta:




VTT:n esitys antaa virkamiehille vahvan valtakirjan jatkaa tuulivoiman tukemista. Mutta vaikka he eivät tekisi tuulivoiman hyväksi mitään, olemme silti jo kovaa vauhtia siirtymässä kohti low carbon -yhteiskuntaa. 

Suomessa on viimeisen kahden vuoden aikana poistettu käytöstä hiililauhdekapasiteettia 1300 MW edestä. PVO:n mukaan tänä vuonna suljetaan vielä 500 MW verran hiili- ja öljyvoimalaitoksia. Pöyryn em. raportti arvioi, että vuoteen 2018 mennessä suljetaan kaikki ne lauhdevoimalat, jotka vaatisivat investointeja tai käyttötuntien rajaamista.

Kiitos norjalaisen vesivoiman?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti