26. huhtikuuta 2016

Jokioisten tuulimyllyjen äänitehotaso : faktaa vai fiktiota ?



" Toimiala on kehittynyt huomattavasti. Nykyiset voimalat, esimerkiksi meidän Jokioisille nousevat ovat jo 3 kertaa hiljaisempia kuin muutamat voimalatyypit, joita on Suomen markkinoilla. "

Näin lausui Megatuuli Oy:n hallituksen puheenjohtaja, pääomasijoittaja Seppo Savolainen maikkarin aamuteeveessä eilen.

Melulähteen äänen voimakkuus eli intensiteetti ( I ) on ääniaallon kuljettaman energian teho pinta-alaa kohti eli wattia per neliömetri.

Melulähteen äänen kuulovoimakkuus eli intensiteettitaso ( L ) on Jokioisten Nordex 131 -voimalaitosten takuuarvon mukaan 104,5 dB. Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen melumallirekisteristä selviää, että Suomen äänekkäin tuulivoimalaitos on Gamesa G128, jonka lähtömelutaso on 110,2 dB.

Äänen intensiteetin ja intensiteettitason yhteys on :

log I = (L / 10 dB) - 12 W / m2

Kaavan avulla saadaan Nordexin äänen voimakkuudeksi 0,028 W / m2 ja Gamesan äänen voimakkuudeksi 0,105 W / m2.

Pääomasijoittajan väite on siis faktaa.

Jokioisten Tyrinselän tuulivoima-alue on rajattu Kanta-Hämeen maakuntakaavan hiljaisten alueitten selvityksessä maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi. Ypäjän kunnan puoleinen osa Tyrinselän metsästä on rajattu luonnonrauha-alueeksi. Siellä on siis niin hiljaista, kuin ylipäänsä missään voi olla. Tyrinselän metsässä on 6 metsokukon käyttämä soidinpaikka, mikä tekee siitä koko Varsinais-Suomen tärkeimmän metsoalueen. Varsinais-Suomesta tunnetaan 80 metson soidinpaikkaa, joista vain 57 oli käytössä vuosina 2007–2008. Ypäjältä tai Jokioisista ei tiedetä Tyrinselän lisäksi muita soidinpaikkoja.

Lähin tuulivoimala tulee 500 m etäisyydelle Tyrinselän soidinpaikasta. Lisäksi yksi levennettävistä tuulimyllyteistä tulee aivan soidinpaikan viereen. Tyrinselän melumallin perusteella soidinalue jää 40 dB ja 35 dB melukäyrien väliin.

Oletetaan, että äänen intensiteettitaso soidinpaikalla nousee nykyisestä 30 dB:stä 37,5 dB:iin. Äänen intensiteetti siis nousee tausta-arvosta 10^-9 W/m2 tasolle 10^-8 W/m2. Pääomasijoittajaa mukaellen, Megatuuli Oy:n hiljaiset voimalaitokset muuttavat Tyrinselän metsometsän " 10 kertaa meluisammaksi " paikaksi, kuin se tähän asti on ollut.



Normienkiertotalous



Maankäyttö- ja rakennuslain protokollaa ohitetaan nyt oikealta ja vasemmalta. Esimerkkinä suhmurointia Jokioisilta ja Ilmajoelta.

Jokioisilla tuuliparonit hakivat ympäristölautakunnalta suunnittelutarveratkaisua Tyrinselän metsään neljälle voimalaitokselle 18.12.2013. Samaan aikaan eli 29.11.2013 esiteltiin Hämeen liitolle aivan toisenlaista suunnitelmaa. "Tyrinselkä-Ypäjän vähintään 16 voimalaitoksen tuulivoimapuisto" sai lainvoiman Kanta-Hämeen maakuntakaavassa 2.4.2014. Myöhemmin samana vuonna Jokioisten ympäristölautakunta myönsi rakennusluvat neljälle voimalaitokselle. Hämeen ely-keskus puolsi rakennuslupia, mutta "suositteli samalla kaavoitusprosessin aloittamista, jotta kansalaisten vaikutusmahdollisuudet, riittävä vaikutusten arviointi ja tuulivoimaloiden myöhempi lisärakentaminen tulisivat huomioiduksi." Lainvoimaiset rakennusluvat takataskussa haettiinkin sitten Jokioisten kunnanhallitukselta osayleiskaavoituksen aloittamista 3.11.2014. Tuulipuiston perustustyöt aloitettiin syksyllä 2015 (YLE 11.8.2015). Jokioisten kunnanvaltuusto hyväksyi Tyrinselän neljän voimalaitoksen yleiskaavan vasta 9.3.2016. 

Monikohan muistutuksen jättäjistä tai kaavan hyväksyneistä valtuutetuista edes tajusi, että rakennusluvat oli myönnetty ja työt aloitettu jo aikapäiviä sitten.





Ilmajoella kunta lätkäisi koko kunnan kattavalle tuuliyleiskaavakartalle yli 30 voimalaitoksen tuulipuistoja ilman minkäänlaista ympäristövaikutusten arviointia. Kaavaluonnos mahdollistaa suoraan rakennusluvat yli 130 voimalaitokselle. Voimalaitosten paikatkin on jo merkitty karttaan. "Tuulivoiman vaiheyleiskaavaa toteuttavat yksityiset toimijat maanomistajien kanssa tekemiensä sopimusten puitteissa. Toimijat selvittävät itse, tarvitseeko heidän hankkeensa lisätutkimuksia ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksen."

Ilmajoen kunta ei ole missään vaiheessa julkistanut, keitä nämä "toimijat" ovat. Heidän mainitaan vain olevan "paikallisia". Yleiskaava antaa heille mahdollisuuden hakea kätevästi suunnittelutarveratkaisuin rakennuslupia "1-5 tuulivoimalan kokonaisuuksille".

Kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ei järjestetty virallista, mrl:n mukaista kuulemista. Sen sijaan kunta järjesti epävirallisen nettikyselyn, jossa pystyi "esittämään mielipiteensä tuulivoimaa puoltavalla tähdellä ja sitä vastustavalla ruksilla sekä vapaalla kommentoinnilla." Lisäksi oli mahdollista ilmoittaa kunnalle lepakko- ja viitasammakkohavaintojaan.

Ilmajoen tuulikaavaan ei tule voimalaitosten korkeutta eikä tehoa rajoittavia määräyksiä. Ilmajoen Alajoki on Suomen suurin peltoaukea, valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja yksi Suomen kansallismaisemista. Kaava mahdollistaa pitkälti yli 100 voimalaitoksen näkymisen Alajoelle. "Alueella tehdään työtä, siellä ei asuta, oleskella eikä se ole virkistysalue. Alajoen maisematyypin herkkyys suhteessa ympäröivään toimintaan kuten suuriin kotieläinrakennuksiin ja tuulivoimaloihin ei ole merkittävä. Alajoelle päin siis katsotaan. Mitä alueella työskenneltäessä näkyy sen ulkopuolella, ei ole suurta merkitystä. Että Alajoelle näkyy suurten kotieläinrakennusten, Lakeuden Ristin ja Seinäjoen jätevesipuhdistamon lisäksi tuulimyllyjä, ei uhkaa maisema-alueen arvoa."






8. huhtikuuta 2016

Kaikki tulkinnat ovat oikeita.



Alla on joitakin eriäviä tulkintoja Tuuliwatin teettämästä linnustoseurannasta Iin Olhavassa.

1. "Alueelle on tällä hetkellä rakennettu 51 tuulivoimalaa."

Seurantaa tehtäessä keväällä 2014 Olhavaan oli rakennettu 11 voimalaitosta. Kyseessä ei ollut "suuri tuulipuistojen kokonaisuus" vaan keskikokokoinen yksittäinen puisto. Kun seurantaa jatkettiin keväällä 2015, rakennettuja myllyjä oli 19 kpl. Lisäksi oli joitakin torneja pystyssä. Loput 10 rakennettua voimalaitosta olivat Simossa yli 30 km päässä paikasta, jossa seuranta tehtiin.

2. "Keväällä 2015 voimalat olivat usean viikon ajan pois käytöstä voimajohdon saneerauksen vuoksi."

Olhavassa siis seurattiin usean viikon ajan "lintujen käyttäytymistä tärkeälle muuttoreitille rakennettujen tuulivoimaloiden alueella" ilman yhtäkään toiminnassa olevaa voimalaitosta.

3.  "Muuton tiivistyminen useilla lajeilla ... noin 500–1000 metrin etäisyydelle tuulivoimapuistojen länsi- ja itäpuolelle osoittaa selvästi lintujen ... kiertävän tuulivoimapuistoja. Tämä käy ilmi tarkasteltaessa sekä ... muuton karttakuvia että havaintoaineistoja."

Väite on havaittavissa ainoastaan piekanan, kuikkalintujen ja sepelkyyhkyn reittikartoista. Muitten lajien kartoissa ei ole mitään selvää kiertoliikettä havaittavissa ainakaan paljaalla silmällä ilman tilastollista testiä. Esimerkiksi hanhien ja kurkien reitti kulki molempina vuosina leveänä rintamana tuulipuiston yli ilman havaittavaa aukkoa voimalaitosten kohdalla.

Riskikorkeudella tuulipuiston läpi lentäneitten lintujen määrät on piilotettu prosenttilukujen taakse. Yksilömäärät on laskettava taulukoista taskulaskimen avulla. Keväällä 2015 "kaikista hanhista 45% muutti tuulipuiston kautta ja niistä 25% törmäyskorkeudella". Tämä tarkoittaa, että yhteensä 75 hanhea paineli suoraa puiston läpi riskikorkeudella. Vastaavasti keväällä 2014 yhteensä 88 muuttavaa kurkea lensi tuulipuiston läpi riskikorkeudella. Koska kyseessä oli vain 11 voimalaitoksen alue on tämäkin yksilömäärä varsin suuri.

4. Mitä tapahtui varpuslinnuille ?

Lukumäärältään valtaosa kaikista Olhavassa havaituista muuttajista oli pieniä varpuslintuja eli talousmetsien tavallisia pikkulintuja. Oletan että suuri osa muutonseurannoissa laskettavista "muuttavista" pikkulinnuista on todellisuudessa paikallisia kiertelijöitä ja lyhyen matkan vaeltajia. Näitä paikallisia yksilöitä ei aina pysty erottamaan muutolla olevista yksilöistä. Nämä lajit liikkuvat puitten latvuksien tasalla, esim. tiaiset tyypillisesti puusta puuhun pyrräten. Tätä ryhmää tarkastelemalla selviää, kuinka vaelluksella olevat linnut käyttävät tuulivoima-alueen puustoa.

Olhavassa joko varpuslintujen laskenta jostakin syystä epäonnistui tai sitten tulokset ovat varsin dramaattisia. Vuonna 2014 varpus-, tikka- ja varislinnuista yhdenkään lajin yhdenkään yksilön ei havaittu muuttavan tuulipuiston kautta tai vaeltavan tuulivoima-alueen metsien läpi. Tuulipuiston itä- ja länsipuolella näitten lajien vaeltavat yksilöt laskettiin yhteensä kymmenissä tuhansissa.

Tuulipuiston yli tai läpi ei siis kirjattu vaeltavan yhtäkään palokärkeä, pohjantikkaa, haarapääskyä, räystäspääskyä, metsäkirvistä, niittykirvistä, lapinkirvistä, keltavästäräkkiä, västäräkkiä, tilheä, rautiaista, räkättirastasta, laulurastasta, punakylkirastasta, kulorastasta, taigauunilintua, pyrstötiaista, kuusitiaista, talitiaista, pähkinänakkelia, isolepinkäistä, närheä, harakkaa, pähkinähakkia, varista, pikkuvarpusta, peippoa, järripeippoa, vihervarpusta, urpiaista, pikkukäpylintua, isokäpylintua, taviokuurnaa, punatulkkua, lapinsirkkua, keltasirkkua, pohjansirkkua eikä pajusirkkua?

Kiertävätkö metsälinnut tuulivoima-alueet näin huolellisesti ?



Meidän ongelmamme on liian pieni.



EPV:n tytäryhtiöitten läänitykset Laihialla.
Sininen rajaus on EPV Tuulivoiman.
Punaiset rajaukset ovat EPV Bioturpeen.



" Kyllä me haalimme materiaa ihan liikaa", huokailee EPV Tuulivoiman ympäristöasiantuntija Heini Ervasti Tiede -lehden jutussa "Moderni paluu kotikylään".

Laihialla kotikylään palaajaa saattaa odottaa ikävä yllätys. Vuonna 2008 perustettu EPV Bioturve Oy on muutamassa vuodessa hankkinut hallintaansa kaikki Laihian jäljelläolevat luonnontilaiset suot. Samaan aikaan EPV Tuulivoima on vuokrannut käyttöönsä pitäjän ainoan matkailun vetovoima-alueen ja tärkeimmän luontoretkeilyalueen.

EPV Energian hallituksen puheenjohtaja on europarlamentaarikko MiaPetra Kumpula-Natri. EPV:n suurimmat omistajat ovat Vaasan Sähkö, Seinäjoen Energia, Vantaan Energia, Lahti Energia, Kymppivoima ja Helen.

Mitä laihialaiset itse saavat tästä kolonialismista? Laihialla kaukolämpöä tekee Laihian kunnan kokonaan omistama Laihian Nuuka Lämpö Oy, jolla on noin 150 asiakasta. Se ei kuulu EPV -konserniin. Turveyhtiöitten maanomistajille maksamat vuokrat ovat muutamia kymppejä tai korkeintaan satasia hehtaaria kohti vuodessa. Kiinteistöveroa ei turvekentistä tietääkseni makseta.

EPV Bioturpeen voisi nimetä Suomen ympäristövastuuttomimmaksi yhtiöksi. Mutta Pohjanmaalla ympäristöliike on aina ollut heikko. Mitään muutosta ei saada aikaan, koska kukaan ei halua tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa. Ei ruotsinkieliset suomenkielisten, ei vaasalaiset seinäjokisten, ei itseoppineet isännät Helsingissä käyneitten maistereitten kanssa. Missä tahansa muualla näin härskisti valtioneuvoston linjauksia ja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita rikkova yhtiö olisi saatu kuriin.

Meitä tuulimyllyfriikkejä syytellään siitä, että emme näe emmekä suhteuta ympäristöongelmia kokonaisvaltaisemmin. Joskus, kuten Laihian tapauksessa, nämä syytökset ovatkin paikallaan.