25. syyskuuta 2016

Väärin suojeltu. Osa 1 : metsät.



Alla olen vertaillut kahden eri metsiensuojeluohjelman kustannustehokkuutta. Molemmat ohjelmat ovat metsänomistajille vapaaehtoisia.


WWF Suomen Perintömetsä -ohjelma

- suojeltu pinta-ala tällä hetkellä : 1 200 ha
- hinta veronmaksajille : 0 euroa, jatkossa 0 euroa
- korvaus metsänomistajalle : ei korvausta (vastikkeeton)
- ekologinen asiantuntemus : paras mahdollinen (WWF:n perintömetsätoimikunnan asiantuntijat)
- suojelusopimusten pysyvyys : metsänomistaja voi halutessaan purkaa (lienee harvinaista)
- ohjelman markkinointikulut : WWF:n budjetista (minimaaliset)
- ohjelman tunnettuus metsänomistajien keskuudessa : huono
- suojeltujen kohteitten laatu : ei tietoa, lienee melko kirjava, pinta-alasta suurin osa lienee arvokasta vanhaa metsää
- kohteitten sijainti : osittain tiedossa
- virkistyskäyttö : runsaasti, mukana paljon kunta- ja taajamametsiä


Kansallinen METSO -ohjelma eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma

- suojeltu pinta-ala tällä hetkellä : 76 500 ha
- hinta veronmaksajille : 241 miljoonaa euroa, jatkossa 10 -15 ME/v
- korvaus metsänomistajalle : täysi korvaus puustosta, valtiolle lunastettaessa myös maapohjasta
- ekologinen asiantuntemus : ei paras mahdollinen (metsäkeskukset)
- suojelusopimusten pysyvyys : 42 000 ha pysyviä, 33 000 ha määräaikaisia sopimuksia, määräaikaisista kolmasosa tulee päättymään 10 vuoden sisällä
- ohjelman markkinointikulut : valtion budjetista (satoja tuhansia)
- ohjelman tunnettuus metsänomistajien keskuudessa : hyvä
- suojeltujen kohteitten laatu : vanhaa metsää 25 000 ha (josta vain osa laadukasta), lisäksi 25 000 ha
vähätuottoista kalliota, kivikkoa ja suota sekä 22 000 ha metsälain 10§ jo muutenkin suojelemaa avainbiotooppia
- kohteitten sijainti : ei tiedossa
- uhanalaisten metsälajien esiintyminen kohteissa : ei tietoa
- virkistyskäyttö : vähän, koska sijainti ei tiedossa

METSO -ohjelmassa perustetut pysyvät luonnonsuojelualueet.
 Hinta veronmaksajille : 198 milj. euroa.


METSO -ohjelmassa perustetut määräaikaiset suojelualueet.
Hinta veronmaksajille : 43 milj. euroa + jatkossa vähintään 4 milj. euroa / v.

Tämä summa tulee kulumaan päättyvien sopimusten uusimiseen eli sillä ei saada hankittua uutta  pinta-alaa. Uusimiseen tarvittava summa nousee vuosittain. Vähätuottoisten sopimuksia ei uusita.

Veronmaksajien kustantama METSO -kohde. Ilmeisesti kohdasta "Muut".

Vähätuottoinen METSO -kohde.


Vapaaehtoinen metsiensuojelu : johtopäätökset

- vapaaehtoinen suojelu on (veronmaksajien kannalta) pahimmillaan kaikkea muuta kuin vastikkeetonta
- METSO -ohjelmassa on 240 miljoonalla eurolla saatu suojeluun vain 25 000 hehtaaria vanhaa metsää, josta 4000 ha vain määräajaksi
- metsäkeskukset ovat vanhan metsän alueitten sijaan valikoineet mukaan enimmäkseen vähätuottoisia kitu- ja joutomaita sekä metsälain jo muutenkin suojelemia pienkohteita
- näin siitä huolimatta, että METSO -ohjelmalla on alusta asti ollut massiivinen seuranta- ja tutkimusryhmä
- perussyy kustannustehottomuuteen : ekologit lähteneet kritiikittä MTK:n kelkkaan



12. syyskuuta 2016

6 tapaa tehdä aavistushakkuu kaava-alueella





1. Maankäyttömuodon muutoshakkuu ennen muutokselle myönnettyä lupaa. 

Joskus kaavoitettavana oleva metsä hakataan ennen, kuin kaavaselvitykset on edes aloitettu. Joissakin kunnissa tämä oli yleinen käytäntö vielä kymmenisen vuotta sitten. Kaavoituksen vireilletuloa seurasi avohakkuu, jonka jälkeen lähetettiin paikalle luontokartoittaja toteamaan, ettei aukolla ole mitään erityisiä luontoarvoja, jotka tulisi huomioida kaavassa.

Jos hakkuu ilmoitetaan metsäkeskukselle metsän uudistushakkuuna mutta tehdään tosiasiassa tulevaa rakentamista varten ennen, kuin rakentamiseen on saatu lupa, kyseessä on laiton maankäyttömuodon muutos.

2. Maankäyttömuodon muutoshakkuu ilman maankäyttömuodon muutosta.

Metsälain 10§ mukainen arvokas elinympäristö voidaan ottaa muuhun kuin metsätalouskäyttöön, vaikka se näin toimien tuhoutuisi kokonaan. Jos kohde on puuton (kallio, kivikko, louhikko tai suo), sen muuttamiseksi ei tarvitse tehdä edes metsänkäyttöilmoitusta. Ainoastaan ely -keskus voi kieltää toimenpiteen, jos hanke tulee ajoissa sen tietoon (LsL 55§).

Maankäyttömuodon muutos on laillinen riippumatta sen tarkoituksenmukaisuudesta tai ympäristövaikutuksista, jos se toteutetaan 4 vuoden kuluessa hakkuusta. Metsänomistajalla on kuitenkin oikeus tulla katumapäälle : ilmoitus ja hakkuu ei velvoita ottamaan aluetta uuteen käyttöön.

3. Hakkuu ennen kaavan voimaantuloa

Joskus kaavan luontokohteet hakataan heti sen jälkeen, kun kaava on ollut ensimmäisen kerran luonnoksena nähtävillä.

Kuvassa näkyy Kurikassa sijaitseva metsäpalsta, jolle on eräässä tuulivoimayleiskaavassa merkitty neljä luontokohdetta: kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, yksi arvokas muinaisrantakivikko sekä yksi arvokas suo. Koko metsäpalsta luontokohteet mukaanlukien avohakattiin pari kuukautta ennen, kuin yleiskaava sai lainvoiman. Luontokohteille ei jätetty yhtäkään puuta pystyyn.

Metsälaissa on kaksikin pykälää, joitten pitäisi estää tämänkaltaiset hakkuut. ML 2§ mukaan  "metsän hoitamisessa ja käyttämisessä on metsälain lisäksi noudatettava, mitä ... muissa laissa säädetään." ML 25 § mukaan "kaavoitettavilla alueilla metsäkeskuksen tulee olla yhteistyössä kuntien kanssa metsälain ja maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden yhteensovittamiseksi."

Käytännössä metsäkeskukset eivät tee tämän asian eteen yhtään mitään. Ne ovat ainoastaan kehittäneet mestarillisen kyvyn luikerrella irti kaikesta vastuusta kaava-alueiden aavistushakkuutilanteissa sekä vakiovastauksen : "Metsäkeskuksen tehtävä ei ole valvoa maankäyttö- ja rakennuslain noudattamista".

Myös MRL tarjoaa kunnille ja ely -keskuksille järeän keinon estää aavistushakkuut. Yleiskaavan laatimisen ajaksi kunta voi nimittäin määrätä kaava-alueelle toimenpiderajoituksen (MRL 128 §). Ely -keskus voi erityisestä syystä - eli jos kaavoitus venyy ja venyy - määrätä rajoituksen peräti 15 vuodeksi. Tarkoituksena on saada alueelle työrauha ympäristömuutoksilta kaavan laatimisen ajaksi.

Toimenpiderajoitus tarkoittaa käytännössä, että kaavoitettavalla alueella ei saa tehdä hakkuita ilman maisematyölupaa. Maisematyölupa voidaan myöntää, jollei toimenpide aiheuta huomattavaa haittaa kaavan laatimiselle.

4. MY- ja luo- kohteitten hakkuu lainvoimaisen kaavan alueella.

Näitten kaavamääräysten noudattamista ei käytännössä valvota mitenkään, ellei niihin liity toimenpiderajoitusta (maisematyölupa).

5. Kaavan s - kohteitten hakkuu.

Kaavan suojelumerkittyjen kohteitten pääkäyttötarkoitus on niitten suojelu. S on rajoittavampi merkintä kuin my tai luo. S -merkinnästä ei kuitenkaan voi saada korvausta eikä valtiolla ole lunastusvelvollisuutta näihin kohteisiin.

Sekavuutta aiheuttaa se, että metsälaki ei ole voimassa yleiskaavan s -alueilla. Kaavan suojelukohteen hakkuusta ei siis tarvitse tehdä metsänkäyttöilmoitusta ! Koska s -kohde ei voi olla metsälain 10§ mukainen arvokas elinympäristö, myöskään sen ojittamiseen tai tieksi raivaamiseen ei vaadita erityistä lupaa.

Minulla ei ole tietoa, kuinka rakennustarkastajat käytännössä valvovat s- merkittyjen kohteitten kaavamääräysten noudattamista kunnissa.

6. Tienteko arvokkaan elinympäristön läpi.

Tie ei ole metsätie, jos sen käytöstä yli puolet on muuta kuin metsätalouskäyttöä. Tällöin tietoimituksessa ei tarvitse huomioida metsälain mukaisia arvokkaita ympäristöjä. Yksityistielain 7§ kieltää ainoastaan "huomattavan luonnon turmelemisen".

Metsäkeskus voi määrätä käsittelykiellon mutta vasta tien rakentamisvaiheessa. Tällöin sovelletaan metsälain 11§ poikkeuslupamenettelyä, joka voi johtaa kummallisiin tilanteisiin. Jos omistan tuulivoima-alueella arvokkaan elinympäristön, jonka läpi naapuripalstan erityisen oikeuden haltija (tuulivoimayhtiö) haluaa rakentaa tien, en voi kieltäytyä hakemasta heille poikkeuslupaa sitä varten. Minun on itse haettava lupa oman arvokohteeni hävittämiseen heidän puolestaan siinäkin tapauksessa, että vastustan tiehanketta enkä hyödy siitä millään tavalla.


Lähteet

Kiviniemi, M. 2004: Metsäoikeus. -Metsälehti kustannus.
Huhtinen, T. ja Vainio, A. 2016 : Metsämaa kaavoituksessa. - Ympäristöministeriön raportti 22.



Tuulivoiman vastustajat ovat perussuomalaisia miehiä.





Kurikan kaupunginvaltuutettuja pyydettiin viime maanantaina valtuuston istunnossa äänestämään JAA tai EI sen jälkeen, kun heille oli esitelty yllä näkyvät väittämät.* Valtuutetuista 70% äänesti JAA ja 30% EI. 

Tarkastellaan, ketä nämä EI -äänestäjät ovat.

Heidän äänimääränsä viime kuntavaaleissa oli yhteensä 18% kaikista Kurikassa annetuista äänistä. 39% heistä on perussuomalaisia miesvaltuutettuja. Loput 61% jakautuvat tasaisesti kaikkiin puolueisiin ja molempiin sukupuoliin. Mitään yhteistä nimittäjää heillä ei näyttäisi olevan

Heidän ikänsä vaihtelee 19-72 vuoden välillä ja heidän kuntavaaleissa saamansa henkilökohtainen äänimäärä 21 äänen ja 633 äänen välillä. Kurikan kaikista alle 35 -vuotiaista valtuutetuista 36% äänesti EI. Naisista heitä oli 39%. EI -äänestäneet naiset eivät ole keskimääräistä koulutetumpia. Korkeakoulututkinnon suorittaneista tai sellaista opiskelevista naisvaltuutetuista 40% äänesti EI.

Äänestyskäyttäytymisessä kotipaikkakaan ei ollut ratkaiseva. Kauimpana (Jalasjärvellä) asuvista valtuutetuista 26% äänesti EI. Heidän äänimääränsä kuntavaaleissa oli 13% kaikista Jalasjärvellä annetuista äänistä. Lähempänä (Kurikassa ja Jurvassa) asuvista EI-äänestäjiä oli 33%. He edustavat 21% kurikkalaisten ja jurvalaisten kuntavaaleissa antamista äänistä.


*Valtuusto äänesti kahdesta erillisestä 30 ja 36 voimalan yleiskaavasta, joista tässä on analysoitu jälkimmäinen äänestys. Äänet jakautuivat molemmissa äänestyksissä lähes samalla lailla. Kurikkalaisten ja jurvalaisten valtuutettujen tiedot ovat täältä ja jalasjärveläisten täältä. Analyysiini aiheuttaa virhettä se, että maanantain kokouksessa peräti 35% EI-äänestäjistä oli varavaltuutettuja. Pöytäkirjasta ei kuitenkaan käy ilmi, keiden tilalla he kokouksessa olivat. Kurikan valtuustossa on yhteensä 76 jäsentä.