Noin viikon uutinen.

Puoluekentän inhokki piti tiedotustilaisuuden, jonka aiheena oli energiapaletin lellikki. Paikalle saapuneilla toimittajilla oli mukanaan valmiiksi valittu kehys taululle, jota he eivät olleet edes nähneet.

"Jos meillä on yksi hallituspuolue, joka alkaa yhtäkkiä puhua suoraan sanottuna täyttä soopaa...me olimme paikalla sen takia, että väite oli niin julkea. Mutta on eri asia, kuinka siitä kerrotaan. Kerrotaanko me, että väite on väärin vai että se on totta? Minun mielestäni pitää kertoa, että se on väärin."

toimittaja Jussi Pullinen Ylen Pressiklubissa

Hesari valitsi tyylilajiksi loanheiton mutta tuli samalla paljastaneeksi, miksi.

"Jos tuo infraäänituuba on koko tiedeyhteisön mielestä kuraa ja vain yksi (portugalilainen) ryhmä uskoo siihen, kuka hemmetti ottaa sen oman energiapolitiikkansa kulmakiveksi?"

juontaja Tuomas Peltomäki, HSTV

Myös eräät asiantuntijat esittivät huolta siitä, että persujen "löydös" voisi viedä energiapolitiikkaa ei-toivottuun suuntaan.

"Miten asia ratkaistaan? Ei ainakaan niin, että puolue tekee päätöksiä. Se pitäisi antaa asiantuntijoiden tehtäväksi. Jos tällaista ilmiötä epäillään ja jos tuntuu todennäköiseltä että yhteys voisi olla, se pitää tutkia."

arkkiatri Risto Pelkonen, Demokraatti.fi

Arkkiatri Pelkonen näyttää unohtavan, että persut tekevät tuulivoimaa koskevia päätöksiä koko ajan. Rakennetaanko vai ei päätetään viimekädessä kuntien hallituksissa ja valtuustoissa. Joka tapauksessa pelko siitä, että Putkosen paimenkirje kaataisi yhtäkään tuulivoimahanketta kunnissa on aiheeton:

Myös jutun pääepäilty tiedotti olevansa huolissaan ei infraäänistä vaan jostakin aivan muusta:

"Valitukset tuulivoimasta ovat osoittautuneet yleisemmiksi niillä alueilla, joilla tuulivoiman vastaiset liikkeet ovat olleet aktiivisia.  90 % valituksista on tehty sen jälkeen, kun tuulivoiman vastaiset ryhmät aktivoituivat."

Suomen tuulivoimayhdistys, ote tiedotteesta viime viikolta

Kommentteja viikon puheenaiheeseen pyydettiin myös organisaatioilta, joitten mahdollisia kytköksiä ei aina vaivauduttu tarkistamaan:

"Tuulivoimayhtiöt ottavat jo suunnitteluvaiheessa lepakot huomioon. Tuulivoimayhtiöt ja konsultit kyselevät muun muassa Suomen lepakkotieteelliseltä yhdistykseltä neuvoja ennen uuden voimalan rakentamista. Onko tuulivoima-alue otollista lepakkoaluetta ja jos on, niin pohditaan uudestaan, mihin voimala laitetaan."

Miisa Virta (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys), YLE X

Helsinki-Raasepori-Turku -linjan eteläpuolella vaikuttava Suomen lepakkotieteellinen yhdistys luonnollisesti ajaa tärkeimmän toimeksiantajansa asiaa.

Useimmilla studioihin viikon aikana raahatuilla kommentaattoreilla ei ollut juuri käsitystä puheenaiheen taustoista eikä kyseisen sähköntuotantomuodon mittakaavasta. Koko läntistä Suomea uhkaava viimeisten luonnonrauha-alueiden nopea ja täysimittainen industrialisointi on heille vain "joku somekohu".

"Meillä on sosiaalinen media, joka vahvistaa tällaisia kuplia ja kaikukammioita, joissa ihmiset kokoontuvat samanmielisten kanssa."

tietokirjailija Johanna Vehkoo, YLE Noin viikon Uutiset

Kukaan ei oikein tuntunut hahmottavan sitä, että tilanne on jo päällä:

"Tuulivoimaa koskevien päätösten on perustuttava tutkittuun tietoon. Jos tutkimus löytää haittoja, ne korjataan. Tämä on paras tapa kunnioittaa myös niitä ihmisiä, joita tuulivoimaloiden sijoittelu ehkä haittaa. Haittoja voidaan vähentää mm. pysäyttämällä voimaloita kriittisinä aikoina."

Teemu Meronen, Jakke Mäkelä ja Antti van Wonterghem, Viite.org

Tuulivoiman määrä ja sijainti kuitenkin päätetään rakennusluvilla tällä hetkellä ja juuri nyt, ei vasta ehkä joskus myöhemmin jonkun tutkimuksen valmistuttua. Maailman suurimmilta tuulivoimalaitoksilta ei meillä edellytetä edes ympäristölupaa. Tässä tilanteessa esitys voimaloitten pysäyttämisestä on harhaanjohtavaa populismia.

"Jos haluamme vastuullisten aikuisten energiakeskustelua - ja sitä, herra paratkoon, tarvitsisimme - pelonlietsonnalle tulee laittaa piste myös ja etenkin silloin, kun pelonlietsonta kohdistuu omaan inhokkiteknologiaan."

Janne Korhonen, US Puheenvuoro

Janne Korhoselta jäi täsmentämättä, kenen kanssa vastuullista keskustelua on mahdollista käydä? Kaavanlaatijan kanssako? Vai ehkä YVA -konsultin kanssa? Jokainen paikallinen asukas, joka on joutunut osallistumaan tuulivoimakaavoitukseen kuntatasolla tietää, että ensimmäinen mahdollinen tilaisuus minkäänlaiselle tuloksekkaalle keskustelulle on vasta hallinto-oikeudessa. Siinä vaiheessa kaikki luottamus osapuolten välillä on jo menetetty. Kaikki lähiasukkaitten kuulemiset ja "keskustelut" sitä ennen ovat pelkkää teatteria.

Viikon asiantuntevin asiantuntijalausunto oli jokseenkin puolueeton:

"Tuulivoimaloiden infraäänten suhdetta ihmisten terveyteen on tutkittu hyvin vähän eli tutkimustiedolle olisi tarvetta. Mittauksia infraäänistä on tehty enemmän. Niihin liittyy paljon epävarmuuksia, koska tuulen ääni sekoittuu mittaukseen ja on vaikea sanoa, johtuuko mittaustulos tuulesta vai tuulivoimalasta, vaikka mittauksia tehtäisiin myös voimalat sammutettuina eli taustamelukorjaus otettaisiin huomioon."

Valtteri Hongisto (Turun AMK), MTV Huomenta Suomi

Myös Yle myönsi asiaa tarkemmin selvitettyään:

"Pitkäaikaisaltistumista infraäänelle ei ole tutkittu. Tutkimukset ovat olleet yleensä kokeellisia, lyhytaikaisia ja äänitasot voimakkaita ja kuulokynnyksen ylittäviä."

nimetön asiantuntija, YLE uutiset

Kuvassa on yksi monista Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n Suomessa tekemistä infraäänimittauksista. Kuvan mittaus on julkaistu "Tuulivoimaloiden infraäänen aiheuttama terveysongelma Suomessa" -raportin sivulla 49. Mittaus on tehty asunnon sisällä 1,5 km etäisyydellä tuulipuistosta. Desibeliasteikon ilmoitetaan olevan viitteellinen, ei tarkka. Mittauksen muut yksityiskohdat selviävät raportista.

Minulla ei ole minkäänlaista kompetenssia arvioida mittauksen luotettavuutta. Pystyn kysymään ainoastaan, miksi se kuten kaikki muutkin Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen raportin infraäänimittaukset on ristiriidassa viikolla kuultujen asiantuntijalausuntojen kanssa?

"Infraäänen voimakkuuden pitää olla yli 90 dB, jotta sen voi kuulla. Parhaimpia tutkimuksia tästä on tehty Japanissa muutama vuosi sitten. Siellä infraäänten tasot ulkona olivat 20-30 dB alle kuulokynnyksen. Myös Tanskassa on tehty vertailevaa tutkimusta eri voimalatyypeistä ja siellä havaittiin samansuuntaisia tuloksia."

Valtteri Hongisto (Turun AMK), MTV Huomenta Suomi

"Tiedeyhteisön nykykäsitys on, että on erittäin epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden tuottama infraääni voisi aiheuttaa terveyshaittoja niillä äänenpainetasoilla, joita tuulivoimaloiden läheisyydessä sijaitsevilla asuinalueilla esiintyy.”

Anu Turunen (THL), HS.fi

Meluasiantuntijoita haastateltiin kuluneella viikolla ainakin puolen tusinaa kertaa. Yksikään toimittaja ei kysynyt heiltä tätä.