11. marraskuuta 2016

Niin paljon me teihin luotettiin.



Säännöllisin väliajoin nousee esiin ehdotus, että luontoasiantuntijat pitäisi sertifioida, jotta luontoselvitysten ja arviointien laatu paranisi. 

Luonnonsuojeluun liittyvässä konsultoinnissa ongelmat eivät kuitenkaan liity välineosaamiseen eivätkä edes substanssiosaamiseen. Alan yleinen luottamuspula johtuu siitä, että osaamista käytetään ammattietiikan vastaisesti. 

Ammattietiikkaa, totuudellisuutta, ei opeteta koulussa eikä kursseilla. Akkreditiointi ei lisäisi sitä millään tavalla.

Konsultin ainoa päämäärä tulisi olla merkittävien luontoon kohdistuvien kielteisten vaikutusten tunnistaminen ja esiintuominen. Eli juuri se, mitä asiakas harvoin toivoo suuremmin esiintuotavan. Tässä kohdassa jokainen joutuu omalla kohdallaan päättämään, minkä verran ammatillinen selkäranka taipuu asiakkaan hyväksi. Jos se ei taipuisi lainkaan, selvitykset voisi yhtä hyvin teettää Pentti Linkolalla. 

"Yritä kulkea kapeaa tietä puolueellisuuden ja puolueettomuuden välissä" voisi olla konsultin ohjeena. Tässä on Aristoteleen kultaisen keskitien teoria tosin ymmärretty väärin - puolueettomuushan ei ole Aristoteleen tarkoittama pahe vaan hyve. Mutta maankäyttö- ja rakennuslain 1§ edellyttää suunnittelijalta monipuolisuutta, ei puolueettomuutta.

Jos luontovaikutusten arvioija venyttää sanoja "kohtalainen vaikutus"  tai "vaikuttaa vain hiukan" äärimmilleen koskemaan jokaista tilannetta, arviointi ei ole totuudellista eikä monipuolista. Äskettäin eräässä tuulivoimahankkeessa 230 metriä korkeitten 5 MW laitosten vähäisiä luontovaikutuksia perusteltiin yhdellä ainoalla tutkimuksella. Tutkimuksessa laitosten korkeus oli 30 metriä ja teho alle 1 MW. Arviointi vietiin hallinto-oikeuteen, koska se oli selkeästi MrL 1§ vastainen.

Sertifikaatin sijaan alalle tarvittaisiin lääkärinvalan tapainen eettinen ohje. Se voisi alkaa vaikka näin:

»Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni toimessani palvelemaan luomakuntaa elämää kunnioittaen. Päämääränäni on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja edistäminen, luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen ja vähentäminen."

Viranomaiset ovat samassa kultaisessa häkissä niitten konsulttien kanssa, joita heidän tulisi valvoa. "Jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen ja siihen" on viranomaisen käyttämä ammattialibi YVA -hankkeissa. Lause tarkoittaa suomeksi, että tehdyt arvioinnit ovat luokattoman huonot, mutta YVA-laki ei tarjoa mitään keinoa vaatia niitä korjattaviksi.

Asiaan saataneen ryhtiliike ensi vuoden aikana, kun YVA -laki muuttuu. Viranomaisen on tästä lähtien lausuttava "perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista". Sitä varten hän voi edellyttää selvitysten täydentämistä. Viranomaisen lausunto voi jatkossa kumota konsultin oman arvion. Tämän on käytävä ilmi myös hankkeen lupahakemuksesta. 

Ketä ympäristölautakunta sitten uskoo jää nähtäväksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti