5. maaliskuuta 2017

Uusiutuvan energiantuotannon maankäyttö karkaa käsistä.




Ylen sivuilla oli joulun alla harmittoman tuntuinen uutinen. Lappeenrannan lentokentälle suunnitellaan Suomen suurinta aurinkovoimalaa.

"Voimalalle sopivaksi on osoittautunut kiitotien pohjoispuolella oleva kolme kilometriä pitkä ja toista sataa metriä leveä nurmialue. Sinne mahtuisi 20 megawatin voimala. Se olisi yhtä suuri kuin Suomen koko aurinkovoimakapasiteetti tällä hetkellä."

Hyvältähän tuo kuulostaa. Nurmikko joutaa uusiutuvaa energiaa tuottamaan. Ei ole haitaksi metsän linnuille eikä liito-oravillekaan. 

Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit" kuvaillaan kyseistä "nurmialuetta" kuitenkin näin:

"Lappeenrannan lentokenttä on yksi merkittävimmistä paahdealueiden uhanalaisten perhosten esiintymispaikoista Sisä-Suomessa. Kenttä on rakennettu Salpausselän hiekka-alueelle ja pidetty sen jälkeen niittämällä avoimena. Tämän johdosta alueelle on muodostunut laajat kuivan kedon alueet. Lentokentän arvo uhanalaisten perhosten kannalta perustuu avoimuuden pitkään jatkumoon. Kentän poikkeuksellisen arvokasta uhanalaislajistoa ei olisi paikalla ilman lentokenttää tai vastaavaa ihmistoimintaa."

Lappeenrannan lentokentältä on löytynyt 36 uhanalaista perhoslajia. Se on enemmän kuin mistään muualta Sisä-Suomesta. Monilla näistä perhosista on vain muutamia esiintymispaikkoja Suomessa. Kentältä on löytynyt myös koko Suomelle uusia kaskaslajeja.

--------

Seuraavaksi odotan näkeväni laskelman siitä, kuinka monta sataa kilometriä Suomen rannikkoa on pengerrettävä, jotta myös aaltovoiman kapasiteetti saadaan täysimittaiseen käyttöön.


Sundell, Pekka 2005: Lappeenrannan lentokentän uhanalaiset perhoset vuosina 2001-2003. Teoksessa From, Stella (toim.): Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. - Suomen ympäristö 774:36-41.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti