10. maaliskuuta 2019

Etelä-Ruotsissa yksi tuulivoimala tappaa 1-6 lepakkoa vuodessa.




Tuulivoimalaitosten aiheuttama lepakkokuolleisuus meidän leveysasteillamme on nyt laskettu Lundin yliopiston tutkimuksessa

Tutkijat kävivät systemaattisesti läpi myllyjä ympäröivät metsät kolmessa tuulipuistossa ja laskivat löytyneitten lepakonraatojen perusteella laitosten aiheuttaman minimikuolleisuuden. Todellinen kuolleisuus saatiin lisäämällä löydettyjen raatojen määrään löytymättä jääneet raadot. Niitten osuus saatiin selville siten, että toinen tutkija kävi heittelemässä metsään kuolleita hiiriä, jotka raatojen etsijä sitten yritti löytää. Myös raatojen katoamisprosentti laskettiin seuraamalla, missä ajassa hiiret maatuivat tai katosivat petojen suihin.

Tutkimuksen lopputulokseksi saatiin 1,5 - 6,5 kuollutta lepakkoa per voimalaitos, tuulipuistosta ja vuodesta riippuen.

Tukimusaineisto oli pieni, laitokset olivat huomattavan matalia ja sijaitsivat Etelä-Ruotsissa, missä lepakkolajisto on erilainen kuin meillä. Kuitenkin alustavien tulosten mukaan myös Pohjois-Ruotsissa lepakkokuolleisuus voi olla jopa 10-12 raatoa myllyä kohti vuodessa ja sitä suurempi, mitä korkeampia voimalaitokset ovat.

Suomessa lepakkojen "räjähtely" tuulivoimaloiden lähellä on muuttunut toimittajien ja kommentaattoreiden väsyneeksi vitsiksi. "Vaikka poliitikon tiedekommentiksi Matti Putkosen lepakkolausunto oli oikeastaan harvinaisen selkeä ja tuntuu aika kovalta standardilta vaatia, että Putkosen olisi pitänyt käyttää vielä täsmällisempiä termejä kuin tieteellisissä tutkimuksissa käytetään",  Putkosen lausuntoa toistellaan meillä lapsellisella riemulla yhä uudestaan ja uudestaan aina, kun tuulivoiman vastustajat halutaan tehdä naurunalaisiksi. " Vihreän ideologian ja ilmastonmuutoksen torjunnan todellinen luonne taitaa tulla tässä hyvin esille; kummallakaan ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa."*


* lyhennelty lainaus Ilmastotiede -blogin postauksesta "Suuri lepakkoskandaali" 16.10.2016.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti