8. maaliskuuta 2018

Yleistä etua ja tarkoituksenmukaisuutta ei täällä valvo kukaan.




Vihreille meni taas helpot irtopisteet, kun Yle tuuttasi otsikon : "Ympäristön valvonta romuttuu – maakuntauudistuksessa viranomaiselta häviää valvontaoikeus."

Vihreät populistit esittävät huolta ely -keskusten lakkauttamisen myötä katoavasta "itsenäisestä" ympäristövalvonnasta. Kyseessä on lakiehdotus valtion uudesta lupavirastosta (LUOVA), josta on poistettu sanat "virasto valvoo yleistä etua" ja "ympäristötehtävien toimialalla on erityinen riippumattomuus". Lisäksi LUOVA -viranomaisella ei olisi enää mahdollisuutta hakea muutosta saman viraston toisen viranomaisen tekemään päätökseen. 

Vaikka ely -keskusten valitusoikeus kuntakaavoihin ja kaavoitukseen liittyvät viranomaisneuvottelut käytännössä poistettiin laista jo viime vuonna, valvontaviranomaisen ikeestä vapautuneet kunnat eivät ole alkaneet kilvan rustaamaan lainvastaisia kaavoja. Meillä ollaan niin varpaillaan perustuslain 2.3 pykälästä ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”, että se on tatuoitu kunnanviraston jokaisen työntekijän otsaan. Kunnissa kyllä saadaan suurta ympäristötuhoa aikaan lainmukaisinkin keinoin. Valitusten olematon läpimenoprosentti KHO:ssa kertoo, kuinka vaikea on löytää viranhaltijoiden kyseenalaisimmistakaan päätöksistä mitään suoranaisesti lainvastaista. 

Yleinen etu on käsite, jota ei ole missään määritelty. Meillä yleisen edun valvonta ja laillisuusvalvonta ovat käytännössä sama asia. Jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain minimitason, toiminnan katsotaan olevan yleisen edun mukaista. Yleisen edun käsitteen sisällä on ristiriitaisia intressejä. Koko Pohjanmaan kaavoittaminen täyteen tuulivoimaloita voi olla globaalia ilmastonmuutosta pelkäävän ihmiskunnan etu, mutta paikallisten ihmisten etu se ei ole.

Ely -keskukset ovat hyvin harvoin valittaneet aluehallintovirastojen tai kuntien päätöksista, mikä jo sinällään kertoo, että ne eivät todellisuudessa valvo yleistä etua. Ely ei valittanut Rannikko-Pohjanmaan tuulimaakuntakaavasta, vaikka siinä osoitettiin kaksinkertainen määrä tv- alueita ennakoituun tarpeeseen nähden jopa matkailun vetovoima-alueelle ja kansallisesti tärkeälle lintualueelle. Jurvan Sarvinevan esimerkki taas osoittaa, että ely tekee tosiasiassa vain teknistä laillisuusvalvontaa. Ely valitti avin päätöksestä myöntää turpeenottolupa Sarvinevalle, koska pintavalutuskenttä osoitettiin ojitetulle suolle ja happamien alunavesien kalkitusmenetelmän toimivuudesta ei ollut takuita. Samat perustelut löytyivät toki myös Kurikan luontoseuran ja Maalahden kunnan valituksista ja lupa olisi kaatunut joka tapauksessa ilman elyn väliintuloa. Lakipykäliin perustumaton yleinen etu - seutukunnan viimeisen suon turpeenotto ja paikallisyhteisön laaja vastustus - ei ollut valitusperusteena.

Etelä-Pohjanmaan turvemaakuntakaavan ohjausryhmässä "itsenäinen" ely ei valvonut edes oman ministeriönsä säädösten noudattamista. Vaikka ohjausryhmässä oli neljä ely -virkailijaa, se päätyi esittämään 2 suota suojeltavaksi ja yli 280 suota turpeenottoon. Millään sydämen sivistyksellä ei kaavaehdotusta voi pitää yleisen edun mukaisena. Se ei ole edes YM:n ohjeitten mukainen, koska kaikki vähintään maakunnallisesti arvokkaat suot olisi pitänyt osoittaa kaavassa.  

Yleisen edun valvonnan pitäisi olla tarkoituksenmukaisuusvalvontaa. Ei ole tarkoituksenmukaista ottaa maakunnan viimeistä laakiokeidasta turpeenottoon tai rakentaa 230 m korkeaa tuulivoimalaa 150 m päähän Natura -alueesta. Joitakin suurimpia vesivoimahankkeita lukuunottamatta viranomaiset varovat visusti astumasta aidon ja puolueettoman intressivertailun alueelle. Sehän on "toiminnan tarpeetonta haittaamista" ja "toiminnanharjoittajan varpaille astumista". En usko että mikään virkasääntö tai ylhäältä tuleva ohje sinällään kieltäisi tämän. Kantaaottamaton viskaalikulttuuri johtuu perisuomalaisesta konsensushakuisuudesta, virkamiesten mukavuudenhalusta ja oman urapolun varmistamisesta. Ely -keskus on itse kutistanut itsensä pelkäksi toiminnanharjoittajien lakiasiain neuvonantajaksi.

1980 -luvulla vesi- ja ympäristöpiireissä kaikkea vastustaneet ja nyrkkiä pöytään lyöneet risuparrat, nämä lääniensä vihatuimmat virkamiehet, ovat jo kauan olleet eläkkeellä. Rekryissä painotetaan nykyään toisenlaisia ominaisuuksia. Kuulin nuorena harjoittelijana omin korvin erään yksikön päällikön sanovan, että eräs hyvin kokenut virkailija ohitettiin johtajavalinnassa, koska hän oli "jääräpää", joka ei "tullut toimeen" asiakkaitten kanssa. Liiallisen sovittelun seurauksena esimerkiksi Kurikan tuulivoimakaavoituksessa tehtiinkin sitten käytännössä kaikki mahdolliset lepsukset (asiasta lisää tässätässätässä, tässä, tässä, tässä ja tässä). 

Jostakin sentään olen samaa mieltä Ville Niinistön ja Satu Hassin kanssa: "Valtion hallinnossa tarvitaan itsenäisiä, ympäristöä puolustavia viranomaisia, jotka eivät katso asioita elinkeinoelämän lyhyen aikavälin etu edellä."



Kuukauden kommentit




"Terve, olette ilmeisesti kaavoittamassa 2 suota suojelukäyttöön ja 250 suota turvekäyttöön. Voisitteko kaavoittaa uudestaan luontoystävällisellä tavalla. Häpeällistä toimintaa taholtanne."

muistutus Etelä-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavasta




"Ylen voi rinnastaa voodoo -uskontoon. Se vaikuttaa vain niihin, ketkä siihen uskovat."

kommentti Suomen Uutisissa 19.2.2018




"Uusimpien tutkimusten mukaan tuollaiset viikon työmatkat Sambiaan tuhoavat maapallon tehokkaammin kuin mikään muu ihmisen tekemä asia ikinä ... ja tuho täydentyy kun viikon työmatkalta Sambiasta tullaan takaisin lähtöpaikkaan ... ympäristötietoinen ihminen jäisi sinne Sambiaan...mutta ehei...rampataan edestakaisin. 

Jokainen ikäluokka herää samaan luonnontuhoutumisangstiin, yrittää jotain mitätöntä parannusta, pettyy, tottuu, unohtaa ja jatkaa tuhoamista...koska pitäähän lapsilla sentään olla asiat kuten lapsilla pitää asiat olla."

kommentti HS 22.2.2018




"Koska kyseessä oli työmatka, voi ajatella, että päästöt kas­vattavat työnantajani hiilijalanjälkeä, eivät henkilökohtaista."

toimittaja puolustautuu, HS 23.2.2018




"...waffle about climate change (which plays well to the Guardian readers) is a dangerous distraction and diversion from the main issues. Focusing on the issue of climate change in Malawi, instead of real fixable problems, will cost in human lives and human suffering."

kommentti The Guardianin juttuun "Why climate change is creating a new generation of child brides" 26.11.2017




Hauska on metsässä samoilla.





Pentti Linkola kertoo usein haastatteluissa, kuinka luonnossaolo tuottaa hänelle nykyään enemmän surua kuin iloa. Vannoutuneen luonnonystävän suusta kuultuna tämä on outoa ja suorastaan virallisen narratiivin vastaista. Tutkimustenhan mukaan jo lyhyen luontoretken pitäisi alentaa samoilijan stressiä ja verenpainetta ja lisätä hyvää oloa. Metsän kuuluisi tällä tavoin tuottaa hänelle ekosysteemipalvelua

Brittilehdissä kirjoitetaan jatkuvasti pohjoismaalaisten ykkössijoista onnellisuusmittauksissa. Siellä eräs lukija kiteytti asian näin : suomalaisten onnellisuus ei johdu hyvinvointiyhteiskunnasta vaan siitä, että heillä on vielä metsää ympärillään.

Nettikommenteista käy epäsuoraan ilmi myös onnellisuutemme laajamittainen seuraus. "En viihtynyt Suomessa, koska metsä siellä oli yksitoikkoista, maisema monotonista". Britit ovat oikeassa. Hyvinvointimme varjopuolen löytää menemällä metsään. Siis aivan mihin tahansa metsään. Kärkisijamme rankingeissa on perustunut perhemetsätalouteen, tähän armottomaan, brutaaliin, sukupolvelta toiselle siirtyvään luonnonhävitysvimmaan, jonka mahdollistaa välinpitämättömyys alkuperäisluontoa kohtaan ja ikiaikainen, vaiettu, perisuomalainen metsäviha. Olen hiihdellyt läpi kymmenien tuhansien hehtaarien laajuisia yhteismetsiä, joissa ei ole jätetty aarinkaan verran luonnontilaista vanhaa puustoa, ei säilytetty metriäkään puroa vapaana virtana, ei varjeltu neliösenttiäkään suota ojituksilta. Ja koko maa näyttää samalta, aivan kuin täällä olisi vain yksi metsänomistaja.

Pohjois-Suomen jokirakentamisen sosiaalisen kestävyyden seurannoissa tuli ilmi ympäristön tärvelemisen pysyvä vaikutus kansanluonteeseen. Padottujen jokivarsien asukkaat passivoituivat, heidän keskuudessaan alkoi esiintyä masennusta ja itsetuhoisuutta. Nopean kertaluontoisen toimenpiteen, lohijokien patoamisen, aiheuttama pitkäkestoinen suru ja umpimielisyys näkyy pohjoisen ihmisissä vielä tänä päivänä. Kuinka sitten vaikuttaa mieliimme paljon hitaampi prosessi, metsien hävittäminen ja metsäluonnon vääjäämätön köyhtyminen? Kuinka työstämme tätä Linkolan tarkoittamaa angstia ja maailmantuskaa, jonka vaikkapa tunnin oleskelu suomalaisessa tehotalousmetsämaisemassa aiheuttaa? Tunnistan oireet itsessäni, mutta koskaan en muista asiasta käydyn minkäänlaista keskustelua mediassa enkä oman viiteryhmäni sisällä.

Yleisimmät mielenhallinnan keinot lienevät tässä tapauksessa : välttele tai pakene.

Pakenijat pakenevat höyhensaarille, siis johonkin ulkosaaristoon, Färsaarille tai tunturiin, mahdollisimman syrjäiseen paikkaan, jossa voi teeskennellä kuin ei ihmistä olisikaan. Etuoikeutetut biologit hakeutuvat näille etäisille asemille, missä sitten muka ovat jotakin rengastavinaan ja tutkivinaan. Todellisuudessa tämän eskapistisen joukon pää ei vain kestä sitä, mitä mantereella ja talousmetsissä tapahtuu. 

Massat pakenevat pitkospuille, kansallispuistoihin ja muihin ihmiselle varattuihin ei-toiminnallisiin metsämuseoihin. Koko loppuelämänsä voi helposti viettää pelkästään näissä hienoissa metsäkulisseissa retkeillen. Vielä 2000 -luvulla, kun metsäkeskuksilla oli käytössään suuret määrät
metsäluonnonhoitorahoja, suurin osa niistä ei mennytkään metsäluonnon hoitoon vaan reittien, pitkosten ja lintutornien rakentamiseen. Yhteiskunnan tahtotila on saada viimeisetkin satunnaiset samoilijat pois talousmetsistä ohjatun ulkoilun piiriin ja luontopoluille, pois todistamasta, minkälaisia käytäntöjä reittien ulkopuolella harjoitetaan. 

Välttely psykologisena selviytymiskeinona ilmenee ihmisten elinpiirien supistumisena. Herkimmät siirtyvät kokonaan kaupallisiin tiloihin, kuluttamiseen, viihteeseen. Tähän ryhmään uhkaan aika ajoin itsekin vajota. Paetaan Paris Hiltonin maailmaan, käydään samoilemassa enää lähinnä Prismassa.

Koska suurin osa metsistä on nykyään kulkukelvottomia, sinne ei mennä, ellei ole aivan pakko. Kun metsissä ei ole enää ihmisen hajua, niissä viihtyvät sudet, ilvekset ja villisiat. Metsänarvioijat, jotka ennen tekivät työtään metsässä, istuvat nyt sisätiloissa tutkimassa laserkeilausaineistojaan. Metsästäjät istuvat autoissaan seuraamassa näytöltä koiran kulkua. Olen kerran elämässäni törmännyt metsässä samoilumetsästäjään. Tämä tapahtui Suomussalmella vuonna 1999. Marjastajatkin pysyttelevät metsäteiden varsilla lähellä autojaan. Jos kauemmas yrittävät, on heti vastassa joku äestys, laikutus, allas, oja, ura tai muu vesitalouden järjestely, joksi uudisojitusta nykyään kutsutaan.

Aura Koivisto kirjoittaa romaanissaan Metsäretkiä (1992):


" Kukaan ei ole tullut minua metsässä vastaan pelkkänä kulkijana. Metsässä liikutaan vain jotakin hakemassa, luonto on vain materiaalista hyödyntämistä varten. Mennään keräämään, metsästämään, laittamaan verkot tai katiskat, mukana on korit ja ämpärit, aseet tai kamerat. En minäkään osaa olla pelkkä kulkija. En täällä, missä metsäautotiet puhkaisevat joka lohkon, missä talouskuusikkoa riittää viiden, kymmen minuutin askeltamiseen - sitten tulee läpipääsemätön tikkutaimikko tai aukko. Ei noissa metsänraasteissa siedä olla muuten, pitää tuijottaa johonkin pieneen suppiloon, katiskaan, marjamättääseen tai tähtäimeen. "


24. tammikuuta 2018

Betonimyllärit kilpajuoksusilla Pyhäjokilaaksossa.



Kirjoittelin viime kesänä, kuinka Pohjois-Pohjanmaan liitto on vetänyt ruksit Pyhäjokilaakson kulttuurimaisemaan suunniteltujen uusien tuulivoimalaitosten yli. Maakuntaliitto perusti kielteisen arvionsa FCG:ltä tilaamaansa laadukkaaseen - ehkä parhaimpaan koskaan näkemääni - maisemaselvitykseen. Siinä on mm. ensi kerran konaisvaltaisesti tarkasteltu laitosten näkymistä kyliin ja jopa yksittäisille luonnontilaisille soille:


  

Matkanivan kylän asukkaana ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes huomasin, että kaikki nämä Oulaisten ja Haapaveden rajalle puuuhatut jopa 150 myllyä roikkuvatkin edelleen mukana
maakuntakaavakartassa "selvitysalueina". Maakuntaliitto selvittelee Pyhäjokilaakson maisemaa edelleen tuulivoimarakentamiseen sopivaksi samalla, kun se on vienyt maakuntakaavan pikavauhtia jo ehdotusvaiheeseen asti.

Saksalainen VSB Holding GmbH ei ole jäänyt maakuntavaltuuston päätöstä odottamaan vaan on painostanut Haapaveden kaupunkia aloittamaan oman - kaksi kertaa pöydälle jätetyn - puistonsa kaavoittamisen. "Kun Haapavedellä on jo tuulipuistoksi kaavoitettu alue, kaupunki ei voi suoraan kieltäytyä toisesta. Kehitämme isoja hankkeita, joilla on mahdollisuus selvitä vapailla markkinoilla" (Haapavesi -lehti 4.10.2017). Sopivan maanomistuksen (valtio + yhteismetsä + seurakunta) sekä lestijärvisen vannekauppiaan edeltäkäsin tekemän myyräntyön lisäksi ei VSB:n edustajilla ollut yleisötilaisuudessa esittää mitään muuta erityistä syytä sille, miksi he haluavat tulla juuri Pyhäjokilaaksoon. Haapaveden yhteismetsää oli tuskin ehditty perustaakaan, kun se jo annettiin vuokralle kuin kehitysmaan lapsi ilotaloon.

Jo satamäärin haapavetisiä on ilmoittanut kaupunginhallitukselle muuttavansa pois, jos saksalaisten hanke saa lainvoiman. Hieman ihmettelen, kuinka on näitten autioituvien kylien tuvista saatu addressiin moinen määrä nimiä, kun hankealueella ei varsinaisesti ole muuta kuin pelkkää mettää. Mutta eipä siinä mitään, olisin itsekin allekirjoittanut paperin mielelläni. Tähänkin pihaan VSB:n sylttytehtaat näkyisivät joen takaa Mäyränperän ja Annosen saarten yli kuin ristinpuut Golgatalta.


muokattu klo 23.34

Kansa ei luota viranomaisiin tuulivoima-asioissa.



Kuortaneella 53 % vastaajista ilmoitti, ettei luota viranomaisiin tuulivoimaloiden suunnittelussa. Vastauksia saatiin 276 kpl 5 km säteellä hankealueesta.

Haapajärvellä 59 % vastanneista kyseenalaisti viranomaisten ammattitaidon tuulivoimakysymyksissä. Kysely tehtiin 500 talouteen 10 km säteellä hankealueesta. Vastausprosentti oli 34.


Lähteet :

Viiskunta -lehti 20.1.2017
Maaselkä -lehti 16.11.2017


Kuukauden kommentit




" Esimerkkinä (vertaan) Iin Olhavan Palokankaan 96 MW tuulivoima-aluetta ja Haapajärven Pajuperänkankaan 96 MW tuulivoima-aluetta ... Palokankaalla tarvitaan kaksitoista 250 m korkeaa voimalaa 96 MW huipputehon tuottamiseen, Pajuperänkankaalla tarvitaan vastaavasti kuusitoista 250 m korkeaa voimalaa samaan huipputehoon. Palokankaan 12 voimalaa tuottavat vuodessa 250 GWh, kun Pajuperänkankaan alue tuottaa vuodessa 200 GWh. Palokankaalla riittäisi siten 10 saman kokoista 250 m korkeaa voimalaa tuottamaan sama energiamäärä vuodessa kuin 16 voimalaa Pajuperänkankaalla ...Yli 60% ero kuluissa kilpailijoihin verrattuna johtaa normaalissa markkinataloudessa toimivan yrityksen vaikeuksiin. Ei ole siten taloudellisesti, kansantaloudellisesti eikä ekologisesti järkevää rakentaa tuulivoima-aluetta Pajuperänkankaan kaltaisille heikkotuulisille alueille ...Voi olettaa, että sama pätee myös muihin vastaaviin syvällä sisämaassa sijaitseviin tuulivoima-alueisiin."

mielipide Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta





" Pakkolunastusoikeutta haetaan sillä perusteella, että hanke on yleishyödyllinen. Miten se voi sellainen olla, kun kyseessä on yksityinen bisnes? Fingridin kantaverkko on ihan eri asia."

" Korvaukset ovat naurettavia, ei niitä voi korvauksiksi sanoa. Kerran maksetaan mutta paalu on ja pysyy, sen kiertäminen jatkuu vuodesta toiseen. Aikaa ja rahaa menee, kun kuormien ajomies ja nostokoneessa työntekijät odottavat kun paalua kierretään."


kommentteja Keskipohjanmaa -lehdessä 12.9.2017




8. tammikuuta 2018

Länsi-Afrikan "ilmastokriisi" olikin suklaajättien pr -temppu.




" Kaakaota ei riitä länsimaisille markkinoille loputtomiin muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi ", laatumedia uutisoi joulun alla (Yle, HS, Kaleva).

Epäilykseni heräsivät, kun "suklaakriisistä" ensimmäisenä kirjoittaneen The Washington Postin sijaan Yle-uutisten ilmastofakta näyttikin olevan peräisin The Mirror -lehdestä. Päätin ajankulukseni repiä koko jutun kappaleiksi ja selvittää, onko tässä suklaapatukkajättien masinoimassa kriisissä oikeasti mitään perää.

1. Onko maailman kaakaontuotanto romahtamassa?

Eipä näyttäisi olevan: (lähde)




Länsi-Afrikan kaakaorannikolla papua tehdään entiseen malliin :



2. Ovatko kuivat kaudet kahdessa tärkeimmässä tuottajamaassa - Ghanassa ja Norsunluurannikolla - pidentyneet?

Kyseessä ovat Harmattaniksi kutsutut, talvella Sahelin alueelta puhaltavat kuivat tuulet. Kalevan uutisjutussa niitten mainittiin "rajusti koettelevan" kaakaorannikkoa. Vastaavanlaisia kuivuusjaksoja näyttää kuitenkin esiintyneen siellä jo 1980 -luvulla :



3. Näkyykö globaali ilmastonmuutos jollakin muulla tavalla kaakaoviljelmillä?

Aiheesta löytyy pari kyselytutkimusta. Viime vuoden heinäkuussa Ghanassa erään kaakaoyhtiön mailla viljelijät kertoivat, että nykyään on vaikeampi ennustaa kausisateita ja tuholaiseläinten käyttäytymistä (lähde). Toisessa "tutkimuksessa" Nigeriassa kaakaonviljelijöiltä kysyttiin, millä tavoin he ovat huomanneet ilmaston muuttuneen. Osa oli havainnut sateitten vähentyneen, osa lisääntyneen...

4. Voivatko kaakaorannikon ilmastossa mahdollisesti tapahtuneet muutokset johtua muista tekijöistä?

Kaakao tuotetaan perinteisesti kaskiviljelyä muistuttavalla, maata kuluttavalla viljelymenetelmällä, jonka tieltä metsät on käytännössä jo kokonaan hakattu Ghanassa ja Norsunluurannikolla. Muutos on ollut nopea : vuodesta 1960 vuoteen 2010 Norsunluurannikon metsistä 80 % hävitettiin. Metsä häviää siellä noin 1500 km2 vuosivauhtia (lähde).



Hakkuut aiheuttanevat monenlaisia muutoksia paikallis- ja pienilmastoon. Näitä muutoksia lienee mahdoton erottaa hypoteettisen globaalin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. 

5. Johtuuko jatkuva tarve uudelle viljelymaalle globaalista ilmastonmuutoksesta?

Ei, vaan syynä ovat  (lähde)

- poor tree and soil management
- pests and diseases
- aging tree stock
- limited expertise in modern techniques
- lack of access to affordable finance schemes

Kaakaonviljelijät elävät keskimäärin alle dollarilla per päivä.

6. Mistä tieto kaakaorannnikon "ilmastokriisistä" sitten on peräisin?

Bill Gatesin säätiön rahoittamasta ilmastomallinnuksesta, jota en osaa analysoida millään muulla tavoin kuin toteamalla, että mallin lähtöasetuksissa ei ole huomioitu sitä romahdusta, joka alueen ekosysteemeissä on jo tapahtunut. Mallinnus ennustaa vuoden keskilämpötilan nousevan Ghanassa ja Norsunluurannikolla 2 asteella vuoteen 2050, minkä seurauksena kaakaonviljelyyn sopiva pinta-ala kutistuisi nykyisestä.

7. Eikö kaakaota voi viljellä missään muualla?

Jo nyt neljäsosa maailman sadoista tulee Kaakkois-Aasian ja Etelä-Amerikan plantaaseilta, missä viljely on tehokkaampaa kuin Afrikan pienillä perhetiloilla.

8. Ai miten niin pr -temppu?

Huolimatta aggressiivisesta mainonnasta suklaan kulutus länsimaissa junnaa paikallaan : (lähde)




Mielikuva kaviaarin kaltaisesta, ilmastonmuutoksen takia yhä harvinaisemmaksi käyvästä ylellisyyshyödykkeestä lisää kuluttajien kiinnostusta, mahdollistaa suklaapatukan hinnannoston ilman, että viljelijälle tarvitsee maksaa yhtään nykyistä enempää ja siirtää kätevästi huomiota pois maaperää köyhdyttävästä ryöstöviljelystä, johon koko bisnes perustuu.

9. Ja kuka olikaan tämän tarinan sankari?

Hän ei ole Bill Gates vaan yllättäen kaikkien inhoama Walesin Prinssi Charles, joka kutsui viime vuonna globaalit suklaajätit vihdoin saman pöydän ääreen lupaamaan, että metsänraivauksen lopettamiseksi Länsi-Afrikan vanhoja kaakaoviljelmiä aletaan kunnostamaan. Hylättyjä viljelyhehtaareja on siellä miljoonittain. Näkyy olevan Fazerkin tuossa porukassa mukana.

10. Lopuksi agendajournalistin lempikysymys : Mitä meidän suomalaisten nyt pitäisi tehdä?

Ostaa kehitysmaakaupasta viljelijöiden itsensä Länsi-Afrikassa valmistamaa suklaata. Markettien reilun kaupan suklaat on tehty länsimaissa. Tai sitten ostaa mahdollisimman laimeaa maitosuklaata, josta suurin osa on ... no, ihan vaan lehmänmaitoa.




Kuukauden kommentit



" Uusiutuvat eivät Saksassa ole korvanneet oikein mitään, vaan ovat tulleet kaiken muun päälle. "

Peter Lund, HS 04.10.2017



" KHO:kin koostuu vain yksilöistä, Riitasta, Mikasta, Vesa-Pekasta ja muista. Saisiko heiltä joskus normaalin haastattelun, jossa ei paeta lakikielen taakse. Mitä he luonnonsuojelusta oikeasti ajattelevat? Miten kokevat metsät ja suot? Ovatko sydämettömiä vai minkälaisissa ristipaineissa joutuvat päätöksiään tekemään? Kenen kuusta kuuleminen? Jonkinlaista läpinäkyvyyttä päätöksiin haluttaisiin. "

kommentti Aamulehdessä 03.09.2017

16. marraskuuta 2017

Viranhaltijat realiteettien edessä Pyhäjoella.




Kirjoittelin pari vuotta sitten, kuinka Pyhäjoen viranhaltijat ovat tuulivoimayhtiöiden vyörytyksessä alkaneet hapuilla hätäjarrua.

Pyhäjoen teknisen johtajan lisäksi päätään puistelevat nyt myös kunnanjohtaja ja ympäristösihteeri.

Kunnanjohtaja Matti Soronen kokee Pyhäjoen olevan energiapoliittista siirtomaa-aluetta (Raahen Seutu 15.07.2017). "Tuulivoiman ulkomainen omistus on ollut minulle henkilökohtainen surun aihe." Soronen toteaa miettineensä, olisiko tuulivoimayhtiöiltä pitänyt vaatia toimintaa paikkakunnalla. "Nyt paikallisuus jää ohueksi. Wpd Mäkikangas ei ole Pyhäjoella vaan pääkaupunkiseudulla. Wpd Mäkikankaan syöttötariffi tilitetään Saksaan, missä sen kotipaikka on." Mäkikankaan lisäksi on Wpd:lle juuri kaavoitettu 33 rakennuspaikkaa lisää Pyhäjoen Karhunevankankaalta.

"Näitä asioita pitäisi miettiä etukäteen. Kolonialismi on nurja ajatus. Hyötyjä noukitaan. Päätökset on tehty eduskunnassa ja vastuu on siellä", kunnanjohtaja puolustautuu.

"Tietyllä tavalla on koko ajan kylmä rinki selän takana, koska ympäristöluvan puuttuessa ei ole selkeitä konsteja eikä mandaattia puuttua tuulivoimayhtiön ja alueen asukkaiden välillä kärjistyneisiin tilanteisiin", sanoo Pyhäjoen ympäristösihteeri Vesa Ojanperä (Kaleva 29.04.2017). "Tämä on tuntunut koko ajan vähän ristiriitaiselta. Ympäristölupa on ainoa keino määrätä tuulivoimayhtiöille toimintaan liittyviä asioita, mm. seurantavelvoitteita. Ympäristövaikutusten arviointi, kaava tai rakennuslupa eivät sitä mahdollista."   

Kuka sitten ratkoo naapuruussuhdelain tarkoittamia riitoja? "Sehän on poliisi", Ojanperä sanoo.

Kun Pyhäjoen kunnanvaltuusto halusi syksyllä selonteon siitä, paljonko kuntaan on kaavoitettu tuulivoimaa, kävi ilmi, ettei päätettyjen tuulivoimapuistojen lukua enää tarkkaan muistettukaan (Raahen Seutu 01.09.2017). "Keskustan valtuutettu Olli Mattila, joka suhtautuu tuulivoimaan kriittisesti, oli tutkinut tilannetta. Hänen laskujensa mukaan voimaloita on luvitettu Pyhäjoelle 111 kappaletta. Tähän lisäksi tulevat 19-23 voimalaa, joita aletaan suunnitella Puskakorvenkalliolle."




Kuukauden kommentit



"Metsälän hankealueella risteilee nyt 27 kilometriä huoltoteitä. Aikaisemmissa hankkeissa on huomattu, että alueiden metsänomistajat ovat ryhtyneet hyvän tieverkon tultua melko pian harventamaan metsiään."

Anssi Koski, EPV Tuulivoima (Ilkka 10.08.2017)



"Meillä on siellä (Kurikassa ja Teuvalla) tuhansien ihmisten tuki ja hyvin vähän vastustajia. Vastustajissa on muutamia yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat nähneet asian niin merkittäväksi, että panostavat vastustamiseen hyvin paljon omaa kapasiteettiaan ja käyttävät siihen kaikenlaisia mahdollisia argumentteja. Niitä ovat maisema, ääni ja monet oudommatkin vaikutukset, joita tiedekään ei aina tunne."

Seppo Savolainen, Megatuuli (Kaleva 04.03.2017)





Ekologian professori toistelee vallitsevia tendenssejä.



Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiahon teesit siitä, miten luonnon monimuotoisuuden romahdus Suomessa voitaisiin estää (HS 14.11.2017) ovat trendikkäitä ja poliittisesti korrekteja mutta huonosti perusteltuja. Lisäksi niihin sisältyy ilmeisiä ristiriitoja. 

Suomalaisten ekologista jalanjälkeä Professori Kotiaho pienentäisi mm. ruokajätettä ja lihansyöntiä vähentämällä. Elinympäristöjä hän suojelisi ensisijaisesti METSO -ohjelmalla. Jalanjäljen jättäjien määrään hän puuttuisi rajoittamalla lapsilisiä ja kuntien vauvarahoja. 

Kotiahon mukaan ”karjankasvatus ja lihansyönti ovat vakavimpia ympäristöongelmia." Perustelematta jää, millä tavoin karjankasvatus on Suomessa "vakava" ympäristöongelma. Ekologian professori varmasti tietää, että avoimien aluiden umpeenkasvu on tärkein uhanalaisuuden syy tasan neljäsosalle (25,7%) kaikista Suomen uhanalaisista lajeista. Avoimia alueita (niittyjä, ketoja, rantoja ym.) ylläpidetään laiduntamalla nautoja, lampaita tai hevosia. Sika ja kana sen sijaan ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödyttömiä tuotantoeläimiä. Koska nauta on lihatiskillä jo nyt kalliimpaa kuin possu tai broikku, naudanlihaa suosimalla lihan kokonaiskulutus pienenisi mutta maisemat pysyisivät silti avoimina ilman, että lihantuottajille pitäisi maksaa nykyistä enemmän.  Nautakarjatalouden puolesta puhuminen olisi ekologian proffalle kuitenkin ammatillinen itsemurha.

”Kaikki (ympäristö)haitat pitäisi panna (niitten) tuottajien maksettaviksi", toteaa professori, mutta esittää heti perään, että veronmaksajien pitäisi kompensoida metsätalouden aiheuttamat haitat 200 miljoonaa euroa vuodessa maksavalla METSO -ohjelmalla. Miksi metsätalouden kohdalla poiketaan aiheuttaja maksaa -periaattesta ja onko METSO -ohjelma todella tehokkain tapa suojella metsäelinympäristöjä ja uhanalaisia lajeja? Eikö massiivinen tulonsiirto ennestään hyvätuloisille metsänomistajille edellytä talouskasvua, joka on ylikulutuksen ja sukupuuttoaallon juurisyy? Metsänomistajien pakottaminen FSC -sertifikaattiin tai WWF:n perintömetsäohjelmaan parantaisi metsäluonnon tilaa ilmaiseksi. Ilmeisesti nämäkin ovat professorilta kiellettyjä ajatuksia.

Puhumalla lapsilisistä, vauvarahoista tai muista yhteiskunnan asettamista reunaehdoista vältellään puhumasta yksilön  lisääntymisvietistä. Kuten erään kotimaisen ympäristöjärjestön ilmastolobbari, joka viime talvena eräässä Yle1:n radio-ohjelmassa perusteli mm. Kiinan päästökäyrillä ja tuulivoiman hinnalla sitä, että oli antanut periksi vauvakuumeelle:

Radiotoimittaja : "Muistan kuulleeni sinun joskus sanoneen, että ei lapsia tähän maailmaan koskaan. Mutta nyt istut siinä maha pystyssä ja toinen lapsi on tulossa. Mikä sai pääsi kääntymään?"

Lobbari: "No siis viime vuosina on tapahtunut erittäin positiivisia käänteitä tässä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se on tapahtunut tosi lyhyen ajan sisällä. 2010 oli vielä tilanne, että kun katsoi yksistään Kiinan päästökäyriä ja miten ne ennusteet näytti kasvavan 10% vuodessa, tilanne näytti silloin ihan epätoivoiselta - että ei tämä tule kääntymään tästä ajoissa. Kun taas nyt ollaan tilanteessa, että uusiutuva energia on lyönyt kansainvälisesti läpi merkittävällä tavalla. Se on jo yli 30 maassa halvin tapa tuottaa sähköä. Maailman talousfoorumi ennustaa, että muutaman vuoden päästä tilanne on totta jo suurimmassa osassa maailman maita. On halvempaa tuottaa sähköä esim. auringolla ja tuulella kuin fossiilisilla polttoaineilla. Ja se muuttaa koko käsityksen siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on joku taakka. On järkevää taloudellisestikin satsata uusiutuvaan energiaan esim. hiilivoiman sijaan. Se näkyy jo esim. Intiassa ja Kiinassa sillä tavalla, että yksin tänä vuonna nämä maat ovat peruuttaneet yli 100 hiilivoimaprojektia osittain juuri tästä syystä ja osittain siitä syystä, että ilmansaasteongelma, joka johtuu pienhiukkasista, on käynyt akuutiksi. Kun eri syyt luopua fossiilisista polttoaineista yhdistyy, ollaan päästy tilanteeseen, että maailman hiilidioksipäästöt eivät ole kasvaneet kolmeen vuoteen, mikä olisi tuntunut mahdottomalta ajatukselta muutama vuosi sitten. Kun nämä positiiviset signaalit yhdistyy, itse päädyin tekemään johtopäätöksen, että kyllä uskon siihen, että tämä pystytyään selättämään. Ja uskallan hankkia lapsia tähän maailmaan."  


  muokkailtu 17.11

6. marraskuuta 2017

Kuoren poltto sähköksi ei ole ilmastoteko.




Puunkuorta pidetään meillä mihinkään kelpaamattomana materiaalina.

Uudessa preemiojärjestelmässä sahat voisivat saada tukea energian tuotantoon kuoresta ja purusta. Tuki kannustaisi sahoja rakentamaan omia sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia, lisäisi purun ja kuoren arvoa ja parantaisi sahojen kannattavuutta. 

Samalla vaikeutuisi kuoren saatavuus muihin käyttökohteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet eivät ole kuitenkaan selvittäneet, mihin muuhun niitä voi käyttää.

Kun puun kuorta kompostoidaan muutamia vuosia, saadaan kuorihumusta, joka ominaisuuksiltaan vastaa lähes täysin kasvuturvetta. Olavi Isomäki totesi tutkimuksissaan jo 1960 -luvulla, että kauppapuutarhakasvit kasvavat puun kuoressa siinä missä turpeessakin. Englannissa turvesuot alkavat olla loppuunkaivetut ja siellä kuoresta tehty multa on iso bisnes. Britannian hallitus on antanut tavoitteen, että 90% saarivaltion kasvualustoista tulee olla turpeetonta (peat-free).

Suomalaisten oma kasvuturpeen käyttö on globaalisti mitätöntä ja kasvualustojen ilmastovaikutuksia meillä aina vähätellään. Euroopassa ei kuitenkaan ole käyttökelpoisia kasvuturvesoita jäljellä juuri muualla kuin Suomessa ja Baltian maissa (Ruotsissa ja Venäjällä toki on, mutta ne eivät myy turvetta ulos.) Kun Vironkin suot alkavat olla kiitettävässä määrin suojellut, kohdistuu koko Euroopan, arabimaiden ja vielä Kiinankin jatkuvasti kasvava kasvualustojen kysyntä pelkästään Länsi-Suomessa esiintyville kohosoille. Tämä on hiljainen trendi, jonka vakavuutta harva luonnonsuojelijakaan ymmärtää.

Kun kasvuturve tarvitsee syntyäkseen tietynlaisen ilmaston, ojittamattoman suoaltaan ja satoja, jopa tuhatkin vuotta aikaa, kuorihumus saadaan valmiiksi tuotteeksi missä tahansa kompostikentällä muutamassa vuodessa. Jos tuki ohjattaisiin polttamisen sijaan tuotekehitykseen, löytyisi sahojen arvottomista kuorikasoista korvaava tuote varmasti myös kuiviketurpeelle. Turpeen käyttö eläinten kuivikkeena on suomalaisen "kestävän" ja "puhtaan" maatalouden häpeätahra. Sen rahtaus erityisesti Etelä-Suomen talleille ylläpitää energiaturpeen tuotannon kannattavuutta ja sitä kautta globaalia ilmasto-ongelmaa.

On kyseenalaista tarvitseeko kuoren jalostaminen edes valtion tukea. Ainakin UPM tekee kuorihumusta jo nyt ja Kekkiläkin kaikessa hiljaisuudessa. Teimme aiheesta alla olevan lyhyen videon muutama vuosi sitten. Esteenä taitaa olla lähinnä virkamiesten luutuneet asenteet. Temmissä pitäisi suorittaa luova tuho, missä kaikki nämä kekkosenaikaiset ajatusmallit siivottaisiin ulos.


Isomäki, O: Kuorihumus. Lupaava ennen öljykriisiä. - Puumies-lehti 2003:10.
                    Kuorihumuksen käyttö ja valmistus. - Puutarha-lehti 1968:3.
                    Kuorihumuksella kasvukokeita. - Puutarha-lehti 1968:4.


https://www.youtube.com/watch?v=ao1gkXBAyMc





5. marraskuuta 2017

"Hänen muistiinpanoissaan toistuvat noiden vuorien ja kallioiden nimet."



Jaakko Sarvela. (Kuva: Suominen 1998.)


Ennen vanhaan kasvitieteilijät olivat vanhoja paappoja.

Usein kansakoulunopettajan tai muun virkansa ohessa he olivat kartuttaneet tarkan tietämyksen kotiseutunsa kasvistosta. Kun oppilaat vuosikymmenien ajan toivat heille nähtäväksi keräämiään kasveja, oli heillä tieto jokaisen lähiseudun rehevän mäensyrjän harvinaisuuksista. Pitäjäänsä he tutkivat laidasta laitaan hehtaarin ruudun tarkkuudella ja kirjasivat kaikki havaitsemansa lajit ylös. Ei heidän kasvitietojaan useinkaan missään julkaistu, eihän niille siihen aikaan edes ollut mitään varsinaista käyttöä.

Tänä päivänä konsultti hämmentyy vanhojen paappojen muistiinpanojen tarkkuudesta, huolellisuudesta ja luotettavuudesta. Alfred Varkki Kauhajoella, Lauri Korpi Jalasjärvellä, Aarre Äystö Jurvassa, Jaakko Sarvela Ilmajoella... Monet hienot luontokohteet ovat alunperin heidän löytämiään.

Jaakko Sarvela (1914-1996) muistetaan Ilmajoella lähinnä Ilkan sukukirjan kirjoittajana. Hän oli myös botanisti ja julkaisi jo 1930 -luvulla tietoja Ilmajoen kasvistosta. "Sarvela oli kotiseutunsa mäkien kasviston todellinen selvittäjä. Hän kolusi niitä jo nuoruudessaan ja palasi niille vielä ikämiehenäkin. Hänen muistiinpanoissaan toistuvat noiden vuorien ja kallioiden nimet, rinteiden lähteiköt ja juurien luomat, rehevät korvet ja lettomaiset nevat", kirjoittaa Juha Suominen.

Noiden vuorien ja kallioiden nimet toistuvat nyt tuulivoimasijoittajien suunnitelmissa ja Ilmajoen kunnan kaavaselostuksissa. Jaakko Sarvelan havainnoille ja muistiinpanoille olisi Ilmajoella yhtäkkiä käyttöä, jos joku viitsisi tutkia niitä. Missä mahtaa olla esimerkiksi "Oksivuoren lehto", josta on kirjattu ylös taikinamarja, lehtokuusama, kurjenkello ja sormisara? Entä kasvaako "Tervahaminalla" vielä hyvin harvinaista pikkutervakkoa, jonka Sarvela bongasi sieltä jo 1930 - luvulla? 


Alajärven Louhukankaalla kasvaa vaaleasaraa.

Mutta vanhoja paappoja ei tarvita enää.



Heidän tilallaan on nyt koko liuta nuoria naisia. Heille maksetaan siitä, että he tekevät saman työn mutta sopivan... tai sanotaanko riittävän huonosti.

Alajärven Louhukangas on lohduttoman näköistä seutua. Alajärveltä päin tultaessa on ensin Halla-aho, sen jälkeen Nälkämäki ja lopulta ennen Kyyjärven rajaa Kuolema. "Etelä-Pohjanmaan järvettömiä ja mäettömiä, karuja ja soisia, usein lähes asumattomia takamaita" kuvailee Juha Suominen, Etelä-Pohjanmaan kasviston tutkija. "Moiseen alakulon maisemaan joutuu vain, kun on eksynyt tai on siirryttävä jostakin järkevämmästä paikasta johonkin toiseen." 

Mutta paapat tiesivät, että Alajärvellä Louhun seudulla on kallioperässä kalkkia. He huomasivat sen jo rehevyyttä ilmaisevista paikannimistä tai viimeistään siitä, että täällä kasvaa joka puolella siniheinää.

Nykyään konsultti ei siniheinää edes mainitse. Ehkä hän ei edes huomaa, ehkä ei edes tunnista sitä. Hän ei tiedä, mitä siniheinä ilmentää, mikä on sen historia, miksi se kasvaa täällä. Hän ei ota selvää, ei tutki vanhoja pitäjänhistoriikkeja eikä suonviljelysyhdistyksen tutkimuksia. "Ei meiltä ole sellaista tilattu. Valitettavasti emme voi käyttää siihen aikaa."

Tämän päivän työjälki, epätarkkuus, vetelyys, paikallistuntemuksen, intohimon ja ammattitaidon puute hämmentäisi vanhaa kansakoulunopettajaa. Komean kaarlenvaltikan kasvupaikat olivat paapoilla aina visusti tiedossa. Mutta Louhukankaalla konsultti ei löydä tätä kasvia, vaikka se kasvaa yhden tuulivoimalan rakennuspaikan vieressä. Ei huomaa myöskään uhanlaista vaaleasaraa, jota kasvaa aaritolkulla toisen rakennuspaikan alapuolella. Kun ei pistä silmään silmälläpidettävä hentosarakaan valtavasta lähteiköstä Louhukankaan rinteestä kolmannen rakennuspaikan kupeesta, kuinka sitten viheliäinen rimpivihvilä, onneton konnanlieko tai mitätön liereäsarakaan uuden tielinjauksen kohdasta. Puhumattakaan harvinaisesta juolukkapajusta uuden sähkölinjauksen alta.


Louhukankaan lähteikkö.

Louhukankaan tuulivoimakaava sai lainvoiman kesäkuussa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Sekä asialla olleet konsultit että heitä valvoneet viranomaiset olivat naisia. Epätarkkuus, vetelyys ja paikallistuntemuksen puute onnistui hämäämään ympäristöhallinnon ja läpäisi lopulta koko oikeusjärjestelmän. Vanhoilta kansakoulunopettajilta ei kasvitietoja kyselty. 

Virkatehtävien läpikotainen naisistuminen ei ole hyvä asia.  Paapoilla oli kova maastokunto ja julmettu lajintuntemus, risuparroilla oli rohkeutta lyödä luonnon puolesta nyrkkiä pöytään. Molempia tarvittaisiin ympäristöhallinnossa vielä tänäkin päivänä.


Lähteet :

Sarvela, J. 1937: Kasvistollisia tietoja Ilmajoelta ja Kurikasta. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 12: 65-74.

Jaakko Sarvelan kenttäkortti Ilmajoen Oksivuorelta

Suominen, J. 1998: Jaakko Sarvela Etelä-Pohjanmaan kasviston tutkijana. – Lutukka 14(4):119–126.

Onttonen, N. ja Sundström, L. 2014: Louhun tuulivoimapuiston luontoselvitys. - Ramboll.



Muokattu klo 23.30 ja klo 02.30.


10. syyskuuta 2017

Kunta tienaa ovia ja kraanoja sulkemalla enemmän kuin tuulimyllyillä.



"Simon kunnalle tuulivoimalat tuottavat rahaa vuonna 2017 arviolta 480 000 euroa", kertoi kunnanjohtaja Vivi Marttila Suomen Kuvalehdelle viime joulukuussa.

 "Simon kunta hyötyisi (tuulivoimaloitten kiinteistöveron kiristymisestä) arviolta 550 000–600 000 euroa vuodessa", sanoi kunnanjohtaja Alma Medialle viime viikolla.

Simon kunta saa ensi vuonna kiinteistöveroa myllyistä siis jo noin miljoona euroa, jos ja kun kiinteistöverolain muutos tulee voimaan.

Samaan aikaan naapurikunnassa Iis­sä on "ener­gi­an­sääs­tö­toi­mil­la vuo­sien ai­ka­na tul­lut nel­jän­nek­sen sääs­tö äy­rin hin­taan. Vuo­si­ta­sol­la sääs­tö on 600 000 eu­ron luok­kaa", kertoi Irja Ruokamo Iin kunnasta Suomenmaa -lehdelle toukokuussa. 

Tässä kohdassa huolellinen blogisti tarkisti lähteen ja totesi Suomenmaan toimittajan hieman liioitelleen. Todellinen säästö Iin kunnassa näyttää olleen vuodesta 2010 vuoteen 2014 yhteensä 385 000 euroa.

Simolaisiin verrattuna saavat iiläiset kuitenkin nelinkertaisen hyödyn. Säästetty raha ei pienene vuosittain kuten kiinteistöverotuotto ja valtavat luonnonalueet omassa kunnassa säilyvät tuulimyllyiltä. Mikä parasta, säilyy myös alueita jossakin muualla, kun siellä ei tarvitse tuottaa energiaa iiläisille. Kaiken päälle tulee hyöty ympäristökasvatuksesta, kun lapset jo pienestä pitäen opetetaan säästämään vettä, sähköä ja lämpöä kouluissa ja päiväkodeissa.

Lista Iin kunnan energiansäästötoimista täällä.






Peltipoliisit ovat (tehoton) keino vähentää yksityisautoilua.



Tänä kesänä olen joutunut ajamaan paljon Kokkolan ja Vaasan väliä. Se on tykitetty aivan täyteen nopeusvalvontakameroita.

120 km matkalla on yhteensä arviolta yli kaksikymmentä kameraa. Pelkästään Kokkolan kohdalla niitä on kuusi - kolme molempiin suuntiin.

En ole vielä kertaakaan onnistunut ajamaan virheettä tämän hermojarepivän esteradan läpi. Minut on kuvattu kasitiellä jo viisi tai kuusi kertaa - aina muutaman kilometrin ylinopeudesta. Kutsua poliisiasemalle ei ole toistaiseksi tullut. Jos kaikki kamerat olisivat olleet koko ajan päällä, kortti olisi satavarmasti hyllyllä.

Vanhan auton nopeusmittari näyttää noin kymmenen kilometriä liikaa. Ei tarkalleen kymmenen kilometriä vaan yhdeksän tai kahdeksan. Mittaria pitää siksi tarkkailla koko ajan. Ja joka risteyksessä muistella ja tiirailla, että olikos tässäkin. Tämä vie huomion varsinaiselta liikenteeltä. Että onko sieltä sivutieltä ylipäänsä tulossa ketään. Usein ei jaksa muuta kuin mennä selkeää alinopeutta, varmuuden vuoksi.

Kamerat ovat tehneet maantieajosta junnaavaa ja jarruttelevaa silmänpalvontaa ja risteyksistä suorastaan vaarallisia. Esimerkkinä Kokkolantien risteys kolmostiellä Jalasjärvellä. Ennen siellä odotettiin kiltisti kolmion takana, nyt tullaan röyhkeästi kameran valvomien etuajo-oikeutettujen eteen.

Samalla kolmostiellä Laihian kohdalla on ensin tietyömaan merkki, sen jälkeen kolme kasikympin merkkiä ja niitten jälkeen kamera. Alkukesällä se kuvasi minut melkein joka yö, kun ajoin retkilleni. Minulle ei koskaan selvinnyt, missä kohtaa siinä oli hidastettava. Kamera on sittemmin poistettu, se oli ilmeisesti jotenkin seonnut. Minne sen ottamat kuvat sitten joutuivat - jonnekin Trafin hupailuseinälle ehkä.

Äskettäin minut kuvattiin lauantai-iltana kauppareissulla tiellä, joka vie Oulaisten sairaalasta Matkanivan kylään. On hienoa, että poliisilla ei ole lauantai-iltanakaan muuta tekemistä kuin valvoa syrjätiellä, kuinka matkanivalaiset käyvät kaupassa. Pakettiautosta kuvasivat ja vielä sairaalan kohdalla. 1984 on jo täällä. 

Näitä tuhansia kuvia ja pikkurikkomuksia poliisi sitten pyörittelee päivittäin. Mikä muu syy tai hyöty voi olla tässä takana kuin silkka rahastus. Minut tämä jatkuva kuvaaminen on jo lannistanut täydellisesti. Jos todella olen näin surkea kuski, antaa sitten mennä kaikki. Miksi välittäisin enää mistään muistakaan liikennesäännöistä.

Nopeusvalvontakamerat vievät tehokkaasti vapauden tunteen ja sitä kautta ilon autoilusta. Ei tulisi mieleenkään lähteä vapaa-ajalla huvikseen ilman mitään pakottavaa syytä ajelemaan vaikkapa Vaasan ja Kokkolan välille. Mutta minun ja monen muun kohdalla peltipoliisi ei poista ylinopeuden syytä, joka ei ole kiire. Syy on karmeat työajat, pitkät ajomatkat, niistä johtuva väsymys ja tarkkaavaisuuden herpaantuminen.

---------------------

Televisiossa haastateltiin ammattiautoilijaa. Kuski kertoi nolona, kuinka hän pitkän uransa aikana kerran joutui ajamaan tiensivuun nokosille. Kuullostaa epäuskottavalta. Itse joudun työmatkoilla jatkuvasti hornaamaan levähdyspaikoilla ja ties missä markettien parkkipaikoilla. Kuinka monta kertaa P -merkki onkaan pelastanut vastaantulevien hengen, kun olen ollut nukahtamaisillani rattiin.

Toissa iltana en lähtenyt ajamaan työmaalta kotiin vaan varasin yösijan. 1700 -luvulla rakennetussa mörskässä ei ollut edes vesijohtoa eikä vedenkeitintä. Vaikka paikka oli edullisimmasta päästä, viikko siellä olisi maksanut yksiön kuukausivuokran verran. Yöpyminen on Suomessa sikakallista eikä Airbnb ole parantanut tilannetta millään tavalla. Jostakin ullakkokammarista pyydetään pokkana 800 euroa ma-pe, mökistä jopa tuhansia euroja - yhdeltä hengeltä !

Tehokkain keino yksityisautoilun vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tarjota autoilijoille runsaasti edullisia levähdys- ja yöpymismahdollisuuksia. Valtiovalta ei voi tehdä asian eteen paljoakaan. Anna matkailuyrittäjälle verohelpotus ja hän siirtää sen saman tien omaan katteeseen. Se johtuu alalle hakeutuvan ihmistyypin luonteesta. Vain pienet sielut pitävät sänkyjen petaamisesta.

ABC:n parkkipaikoilla yöpyvät matkailuautot ovat jokseenkin säälittävä näky. Sen näköiseksi Suomi on muuttumassa. Kohta jokainen raahaa mukanaan omaa vessaa ja jääkaappia. Eniten tässä menettävät yöpymispalveluita tarjoavat yrittäjät, eivätkä he voi syyttää siitä kuin itseään.



23.11. muokattu otsikkoa



3. syyskuuta 2017

Saksassa on yllättävän vähän ruskohiilikaivoksia.





Saksassa näyttäisi olevan vain noin 10 toiminnassa olevaa ruskohiilikaivosta.

Niitten yhteispinta-ala on 263 neliökilometriä. Pinta-alan oletetaan riittävän suunnilleen vuosiin 2035-2040. 

Tältä alueelta teollisuusmahti repii 25% koko sähköntuotannostaan. Jos Saksan kaikki sähköt tehtäisiin ruskohiilellä, tarvittaisiin reilun 1000 km2 kokoinen avolouhos. Se vastaa kolmen tai neljän keskikokoisen tuulipuiston pinta-alaa.

Loppuunkäytettyjä ruskohiilikaivoksia on Saksassa 944 km2. Melkein puolet niistä on tekojärvinä.

Aachenin ja Kölnin välissä sijaitseva pahamaineinen ruskohiilikaivosten seutu näyttää toistaiseksi olevan valtaosin peltoa. Kaikki Saksan ruskohiilikaivokset mahtuisivat hulppeasti kuvan alueelle. 


Kuvan oikeassa reunassa on Köln, vasemmassa alakulmassa Aachen. Kuvassa näkyy kolme Saksan kymmenestä ruskohiilikaivoksesta.



täydennetty 4.9

Kokemusasiantuntija vrt. tutkija




Kokemusasiantuntijaa koskevat oikeastaan aivan samat vaatimukset kuin tutkijaakin.

Tutkija on osa tiedeyhteisöä ja hänen on jatkuvasti verrattava omia tutkimustuloksiaan muitten tutkijoitten tuloksiin. Myös kokemusasiantuntijan tulisi verata omia havaintojaan muitten ihmisten havaintoihin ja kunnioittaa niitä. Tutkijan lailla hänenkin tulisi eritellä, mistä mahdolliset erot omassa ja muitten kokemuksessa johtuvat. Jos hän ei pysty selittämään syitä eroavaisuuksiin, hän ei ole asiantuntija vaan pelkästään tapahtumien todistaja, silminnäkijä. 

Jos tutkija saa vakiintuneesta tiedekäsityksestä täysin poikkeavia tuloksia, hän ei todennäköisesti ole varteenotettava tutkija. Jos kokemusasiantuntijan kokemus on ainutlaatuista, hän saattaa olla guru, todennäköisemmin kuitenkin huijari. Jos kokemusasiantuntijan asiantuntemus liittyy voimakkaasti omaan persoonaan, hän saattaa olla hyvä esiintyjä mutta ei välttämättä hyödyllinen asiantuntija.

Kuten tutkijan, myös kokemusasiantuntijan tulisi tunnistaa havaintojensa virhelähteet ja epävarmuustekijät. Muuten hän on pelkkä uskomusasiantuntija. Tärkeintä kummallekin olisi pitää omat havainnot erillään omasta agendasta. Muuten kokemusasiantuntijasta tulee helposti agitaattori.



14. kesäkuuta 2017

Järki voitti : yli 1 GW tuulivoimaa pois maakuntakaavasta.




Pohjois-Pohjanmaan liitto aikoo yllättäen jättää vahvistamatta massiivisen määrän alueelleen suunniteltuja tuulivoimalaitoksia.

Merkittävien haitallisten maisema- ja linnustovaikusten takia no go -alueiksi jäisivät maakuntakaavassa näillä näkymin mm. Oulun Lavakorpi (171 MW), Oulaisten Hautakangas (92 MW) ja Pyhäjoen Oltava (174 MW). Samasta syystä myös mm. Kalajoen läntinen tuulivoimapuisto ja Iin Maakrunnien merituulivoimanke kiinnostavat jatkossa enää lähinnä enkelisijoittajia. 

Lisäksi 10 muuta jo aikaisemmin vahvistettua tv -aluetta on poistettu uudesta kaavaluonnoksesta, koska nämä alueet eivät sovi 230-250 metriä korkeitten voimalaitosten rakentamiseen. Nyt on virallisesti myönnetty, että ilman kohtuutonta maisemahaittaa ei maailman suurimpia tuulivoimaloita ole mahdollista rakentaa edes Pohjois-Pohjanmaalle.

Karsittunakin Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava mahdollistaa 9-12 TWh:n vuotuisen tuulisähkön tuotannon eli 10-15 % koko maan sähkönkulutuksesta. Esimerkiksi ympäristöjärjestöjen haikailema 40% osuus olisi edellyttänyt käytännössä lähes kaikkien tyrkyllä olleitten hankkeitten sisällyttämistä kaavaan. Toteutuessaan ne olisivat muodostaneet lähes katkeamattoman siipipotpurin Pohjanmaan jokilaaksojen taivaanrantaan ja "laaja-alaisen muutoksen ihmisten totuttuun elinympäristöön", missä yli 100 voimalaitoksen näkymät olisivat "hallinneet elementtinä useammasta kuin yhdestä suunnasta katsoen".


muokkailtu klo 23.08


Mahdollisuuksien aikarajat.




Vuonna 2015 hallitus esitti näin:

" Kiintiöpäätös olisi voimassa enintään 1 päivään marraskuuta 2017. Kiintiöpäätöksen saaneet hankkeet toteutuisivat kiintiöpäätöksen voimassaolon aikana. Lähtökohtaisesti tätä ei voi kyseenalaistaa. Osa hankkeista saattaisi kuitenkin viivästyä, jolloin niitä ei enää olisi mahdollista hyväksyä syöttötariffijärjestelmään."

Mutta lakiin kirjattiinkin näin:

" Energiamarkkinavirasto voi päättää, että hyväksymispäätös raukeaa, jos voimalaitoksen toimintaa ei ole aloitettu tai sen toiminnan alkamisen kannalta olennaisia toimenpiteitä tehty viiden vuoden kuluessa hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulosta."
Kristiinankaupungissa EPV Tuulivoima rakentaa Metsälän tuulipuistoa. Rakentamiseen on annettu lisäaikaa vuoteen 2020 asti. Ote Metsälän syöttötariffin hyväksymispäätöksestä:

Hallituksen esityksen aikarajan tarkoituksena oli supistaa syöttötariffin piiriin tulevien laitosten määrää. Mutta joku vesitti lakiesityksen, ja veronmaksajien piikki pysyy auki vielä vuosikausia.


muokkailtu klo 23.13

Tornien taisto.




Harva tietää, että jatkosodan aikaan saksalaisilla oli sotilastukikohta Suupohjassa.

Saksalaiset kulkivat sukellusveneillä Kristiinankaupungin satamaan, mutta varsinainen tukikohta heillä oli eräässä närpiöläisessä maalaistalossa. Jos Neuvostoliitto olisi päässyt hyökkäämään Suomeen, saksalaiset olisivat lähteneet länsirannikolta vastaiskuun. Näin kertoo Ali Alava kirjassaan
"Gestapo Suomessa" (Karisto 1974). Tämä outo ja ilmeisesti ei kovin luotettava kirja löytyy Seinäjoen maakuntakirjaston varastosta.

Nyt on saksalaisilla taas sillanpääasema Suupohjassa. Germania Windpark on rakentanut kaksi tuulivoimalaitosta Karijoen Lakiakankaalle. Konttori tai oikeastaan postilokero heillä on Isojoella. Lähiaikojen operaationa on nopea offensiivi yhteensä 82 laitoksella Karijoelta Isojoelle ja Kristiinaan.

Karijoen myllyistä oli vähällä tulla globaali sensaatio : ensimmäiset ilman minkään sortin valtion tukea rakennetut teollisen kokoluokan maatuulivoimalat. "Vi brände egna pengar helt och hållet på de här två kraftverken. Vi tar lån efterhand om det behövs men det här är ändå bara omkring 15 miljoner" sanoi Erik Trast Österbottens Tidningissä 20.11.2016.

Mutta ei siitä mitään tullut. Tariffipäätös kahdelle voimalaitokselle napsahti kuin napsahtikin huhtikuussa 2017, kun myllyt olivat jo valmiit. Kiva juttu.

Ymmärsin huonolla ruotsillani tuosta ÖT:n lehtijutusta, että Germania on jo rakentanut myös puistonsa Isojoen puoleiselle osalle joitakin perustuksia omalla riskillä. Jos näin on, Suupohjaan suunniteltavan Geopark -matkailuhankkeen yksi käyntikohde voi tulevaisuudessa olla Isojoen kunnanvaltuutettuja esittävä Lakiakankaan näköispatsaspuisto. 


muokkailtu klo 22.14
täydennelty 19.6 ja 12.7