24. toukokuuta 2016

Kun joutsenet katosivat



Vuonna 1953 kirjailija Yrjö Kokko sai kirjeen, jonka sisältöä hän ei ensin uskonut todeksi. Kirjeessä kerrottiin, että Raahen sydänmailla, Kopsan kylän lähistöllä pienellä Latvalammilla pesi laulujoutsen.

" Pesivä laulujoutsenpari niin etelässä kiinnosti meitä tavattomasti ! Pesimisen onnistumiseen emme tosin uskoneet, sillä laulujoutsenhan on hautoessaan maailman arin lintu."





Kun Kokko seurueineen matkusti Raaheen, kävi ilmi, etteivät he olleet ensimmäiset vierailijat Latvalammilla. "Lampea oli vartioitu ja siinä olikin ollut työtä, kun ihmisiä oli virrannut kaikkialta Suomesta satoja, jopa tuhansia katsomaan pesiviä laulujoutsenia ja melkein jokainen yritti päästä näkemään ja valokuvaamaan niitä niin läheltä kuin suinkin."

Erityistä tässä lammessa on lähinnä sen tavattoman vaikeakulkuiset rannat. Lammella oli asuttu talo, mikä hämmästytti Kokkoa. Koskaan ennen ei joutsen ollut pesinyt näin lähellä asutusta. Muutamaa vuotta aikaisemmin Suomessa oli laskettu pesivän laulujoutsenia 15 paria. Jäljellä olivat enää kaikkein arimmat, Lapin erämaajärvillä pesivät yksilöt.



Kokko antoi Latvalammin rannalla asuvan perheen tytölle mustakantisen vihkon ja pyysi tyttöstä kirjaamaan siihen muistiinpanoja tapahtumista joutsenlammella. Esimerkiksi hautomisajan pituutta ei tuolloin vielä tiedetty. "Ensimmäinen kirjallinen esitys laulujoutsenen pesänrakennuksesta on 13 -vuotiaan korpimökin tytön tekemä. Mikä onni! Tiedemiehet olisivat lähteneet havainnoimaan omien tieteellisten katsomustensa mukaisesta perspektiivistä. Hiljan esitys on ennakkoluulotonta ja vääristelemätöntä, raikasta kuin luonto itse."



"Perheen uimajärjestys oli Pappa - poikaset - Mamma. Pappa ei ollut hetkeäkään huoleton. Emme nähneet sen kertaakaan syövän emmekä nukkuvan. Aina sillä oli kaula tarkkaavasti pystyssä."

Joutsenet olivat niin arkoja, että niitten valokuvaamista varten seurueen oli oleskeltava lammella viikkoja, jotta linnut tottuivat heihin. Herrat osallistuivat talon töihin ja ystävystyivät talonväen kanssa. Latvalammilla vietetystä ajasta Yrjö Kokko kirjoitti romaanin "Ne tulevat takaisin" (1954). Se ja edeltäjänsä "Laulujoutsen" (1950) saivat aikaan joutsenen suojelubuumin. Yrjö Kokko oli kirjailija joka myi, ja erityisesti häntä luettiin tavallisen kansan keskuudessa. Laulujoutsen oli nimellisesti rauhoitettu jo vuonna 1934. Käytännössä rauhoitus astui voimaan vasta Yrjö Kokon joutsenkirjojen ilmestymisen jälkeen.



                                                               Yrjö Kokon joutsenlampi


Vuonna 2012 tehtiin arvio Kalajoen ja Siikajoen välille suunniteltujen tuulivoimalaitosten yhteisvaikutuksista alueen kautta muuttaviin joutseniin. Arvio törmäävien lintujen määrästä muodostui suureksi, vaikka 95 % yksilöistä oletettiin väistävän voimaloita. Törmäysmallinnuksen perusteella arvioitiin kaikkien suunniteltujen hankkeitten toteutuessa tapahtuvan 118 laulujoutsenen törmäystä keväisin. Alueella kulkee merkittävä muuttoreitti myös syksyllä, mutta syksyiset törmäykset eivät ole luvussa mukana. Arvio perustui oletukseen, että seudulle rakennetaan 300 tuulivoimalaitosta. Tällä hetkellä kaavoitettavana on 500 voimalaitosta. Lähimmät tulisivat puolentoista kilometrin päähän Yrjö Kokon joutsenlammesta.

Kuka suojelee Latvalammia ja laulujoutsenta nyt ?

----------

Sitaatit ovat teoksesta Kokko, Y. 1954 : Ne tulevat takaisin. - WSOY. Porvoo.


(KORJAUKSIA.  Kirjoittajalla on kunnanrajat hakusessa. Latvalammi on siis Siikajoen kunnan puolella. Samoin ed. postauksessa mainittu Vartinojan tuulivoima-alue on Siikajoella.)


1 kommentti: